12. marras, 2022

Pelolla johtaminen ja kiusaaminen ovat yhteisöjä tuhoava ongelma

Useimmat kiusaajat ja pelolla johtajat eivät itse edes tunnista tuhoavaa käytöstään. Kun Tehyn puheenjohtaja sanoo yllättyneensä tehyläisten kritiikistä, hän mitä ilmeisimmin puhuu totta.

Tätä olen havainnoinut urallani johtamisen ja työyhteisöjen kehittäjänä. Emme tiedosta, millaisen jäljen jätämme kanssaihmistemme psyykeen ja terveyteen. Tämä pätee sekä hyvässä että pahassa. Teemme tiedostamattamme paljon hyvää. Ja saatamme tehdä henkistä väkivaltaa ja olla autuaan tietämättömiä siitä.

Kiusaaminen on usein yksilöityä ja rajattavissa. Pelolla johtaminen on laaja kulttuurinen ilmiö, jonka keskiössä voi olla esimerkiksi narsistinen johtaja. Se voi myös olla talon tapa toimia, vuosikymmenien aikana vakiintunut toimintakulttuuri.

Kun tähän lisätään rakenteisiin liittyvä syrjintä, niin melkoisen pahan olon vyyhdin kanssa painimme työelämässä.

Tehy-uutisia lukiessamme monien mieleen muistui taannoinen AKL:n kohu, joka aluksi tuntui yksittäisen henkilön taistelulta tuulimyllyjä vastaan mutta joka vähitellen paljasti koko kulttuurissa vallinneen mätäpaiseen. Oli asia, joka vaivasi monia, mutta johon kukaan ei uskaltanut kajota.

Mädäntyneessä kulttuurissa läheskään kaikki eivät ole kiusaajia. Sen sijaan kiusaamisen mahdollistajia on moninkertainen määrä. Puuttumattomuus ja hiljaisuus ovat kiusaamisen hyväksymistä.

Olin kuluneella viikolla kirkolliskokouksessa varaedustajana. Alustavassa käsittelyssä oli aloite, joka koski kirkossa tapahtuvaa kiusaamista. Tärkeä aloite, joka sai vastakaikua.

Mieltäni jäi kaihertamaan, että mahtoivatko kaikki arvoisat edustajat lopultakaan tunnistaa, miten iso ongelma kiusaaminen on kirkossakin. Vuosien varrella olen kohdannut kymmeniä masentavia tarinoita, joissa uhri on jäänyt yksin ja saanut jopa syyllisen leiman. Samoja viestejä voi lukea sosiaalisesta mediasta, varsinkin suljetuista ryhmistä. Tämän takia kirkko menettää jatkuvasti hyviä työntekijöitä.

Normaalikaava ongelmallisissa johtamis- ja kiusaamistilanteissa menee siten, että aluksi hyssytellään. Uskotaan asian ratkeavan itsestään. Annetaan ehkä huomautus. Toivotaan, että asia on pois päiväjärjestyksestä. Mukana on aluksi lähijohto, henkilöstöhallinto ja työsuojelu. Jos tilanne ei ratkea, niin sitten AVI, työterveyshuolto ja konsernin johto (kirkossa esimerkiksi Tuomiokapituli) suorittavat lakisääteiset puuttumisvelvoitteensa. Eri vaiheissa lain kirjain täyttyy, mutta varsinainen ongelma jää monasti kytemään. Varsinaisille uhreille järjestetään ehkä tukea, mutta haavat arpeutuvat hitaasti.

Aika ajoin nämä teemat nousevat pintaan, kuten nyt näyttää käyvän Tehy-casen kanssa. Aletaan puhua nollatoleranssista. Puheilla on katetta vasta, kun asialle oikeasti tehdään jotain.

Meneillään olevilla seurakuntavaaleilla tätä asiaa ei valitettavasti ratkaista kirkossa. Työyhteisöongelmiin luottamushenkilöillä on vaikutusmahdollisuuksia vain vähän. Joskus enemmän, aina ei ollenkaan.

Tiedän, yhteisöjen johtajilla ja avainhenkilöillä on kiire tehdä muita asioita. Se on ymmärrettävää. Mutta aika suuren hinnan maksamme puuttumattomuuden seurauksena.

#kiusaaminen #pelollajohtaminen #johtaminen #työyhteisö #avi #sovittelu #kirkko