28. elo, 2022

”Kristilliset arvot” voivat olla kristinuskon vesitystä

”Meidän ei pitäisi puhua kristillisistä arvoista”, totesi piispa Lesslie Newbigin, yksi lähetysteologian suurista hahmoista.

Meitä oli koolla noin 300 teologia ja muiden alojen ammattilaista eri puolilta maailmaa, pääosin Briteistä. Konsultaatio pidettiin Swanwickissa, Englannista. Olin ainoa suomalainen. Elettiin kesää  1992, teemana oli kontekstuaalisuus, ”The Gospel as a Public Truth”. Puhutteleeko kristillinen sanoma modernia ihmistä? Elämmekö omassa pöntössämme?

Newbigin oli työskennellyt pitkän rupeaman Intiassa ja vaikuttanut sittemmin Kirkkojen Maailmanneuvostossa. ”Tultuani takaisin Englantiin kohtasin aran kirkon, jossa palkattujen ammattilaisten hommana oli sulkea kirkkoja. Minulle jäi vaikutelma, että kirkko häpesi sanomaansa,” tämä ekumeeninen valtiomies kuvaili.

Piispa liputti sen puolesta, että kirkon sanoma on kuulemisen arvoinen. Ja että kirkko saa oikeuden tulla kuulluksi vasta, kun se aidosti kuuntelee ja ymmärtää ihmisten tarpeita, uskomuksia ja arvoja. Kristitty ei voi ilman muuta vaatia, että muut alkaisivat seurata kaikkia arvoja, joita juuri hän itse pitää tärkeinä.

Globaali maailma on moniarvoinen. Se on erilainen Intiassa, Afrikassa ja länsimaissa. Jokainen alue itsessäänkin, myös länsi, on pluralistinen kokoelma satoja alakulttuureja ja arvoliikkeitä. Kristinuskon on kyettävä elämään jokaisessa kontekstissä, sopeutumaan ja samalla tuomaan rohkeasti ja relevantisti esille oma julkinen ydinviestinsä.

Jeesus jos kuka oli kontekstuaalinen toimija. Hän oli tavallisten ihmisten puolustaja ja tulkki sekä omissa torneissaan elävien uskonnollisten opettajien ankara kriitikko. Hän toi Jumalan valtakunnan tavallisten ihmisten ulottuville.

Ns. ”kristilliset arvot” ovat usein sekoitus konservatiivisia poliittisia arvoja ja valtapyrkimyksiä. Jyrkimmin tämä näkyy Yhdysvaltain etelässä, jossa ilmeisenä ja jopa ilmaistuna tavoitteena on luoda uskonnollisesti ohjattu järjestelmä, teokratia. Sellaisessa lait ja hallinto pakottavat ihmiset yhden ja saman arvojärjestelmän alaisiksi.

Se on kaukana siitä, mitä Jeesus edusti.

Tehtäväni kristittynä on elää todeksi luottamuksen, toivon ja rakkauden evankeliumia, ei pakottaa ketään toimimaan samojen uskomusten mukaan kuin miten itse elän.

Kristinuskoksi kutsutun järjestelmän ja paikallisen kulttuurin jännite näkyi lähetyskentillä  vahvasti vielä 1800–1900 -luvuilla ja monin paikoin nykyaikaan saakka. Kristinuskon nimissä afrikkalaiset ja aasialaiset perinteet, tavat ja arvostukset pantiin uusiksi pukeutumista ja musiikkia myöten. Veimme kolmanteen maailmaan länsimaista kulttuuria, ajattelutapaa ja tapoja. Samalla tulimme tuhonneeksi vuosituhantisia perinteitä. Alkuperäiskansojen sielu haluttiin kutistaa ja hävittää kristillisten arvojen nimissä.

Newbiginin kokemus oli, että elämme länsimailla nyt samantapaisessa tilanteessa kuin aikoinaan lähetyskentillä. Kirkoissa ei ymmärretä modernia urbaania kulttuuria ja ajattelutapaa vaan tuputetaan sen tilalle omia normeja. Samalla tullaan vesittäneeksi kristillinen sanoma, jonka ytimessä on vetovoimainen uutinen Jeesuksesta, hänen olemisensa, sanansa ja tekonsa.

Arvojen ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää. Jokaisen kulttuurin ytimessä on joukko arvoja. Mutta Kristus-usko ei ole kulttuuri. Sen lähtökohtana on eri kulttuurit läpäisevä evankeliumi.

Kuvassa piispa Lesslie Newbigin (1909-1998). Kuva vuodelta 1996 (Alistair Cutting, Wikipedia).