13. kesä, 2022

Murehdi ja nauti

Mistä kirjoittaisin?

Kaikki blogiaiheet tuntuvat näpertelyltä, kun miettii maailman tapahtumia. Julma sota runsaan 1300 kilometrin päässä. Ilmaston lämpeneminen. Kiihtyvät ekologiset muutokset ja lajien kuudes sukupuuttoaalto satakertaisella vauhdilla verrattuna viime vuosisadan alkuun. Pandemia, menossa oleva ja tulevat. Köyhyys.

Teeveen edessä ihailen Kevin De Bruynen upeaa jalkapallomaalia ja seuraan pätkittäin toisella silmällä puoliuteliaana Elisabeth II:n kuningatarjuhlia. Päivittäistä elämänvirtaa, mukavaa viihdettä irrallaan maailman suurista ongelmista. Ihmiset kaikkialla elävät elämäänsä.

Samalla takaraivossa velloo synkkenevä tulevaisuushuoli tilanteessa, jolle minä voin tehdä vain mikroskooppisen vähän. Lähielämässä on iloja ja pohdintoja, lakkiaisia, kohtaamisia, läheisten hautaamisia ja kaipausta. Globaalissa uutisvirrassa on tuhoutuneita kerrostaloja ja äärimmäisiä sääilmiöitä.

Suhteessa maailman ongelmiin meillä on kaksi asennetta, joita voisivat symboloida vaikkapa nimet Juvenalis ja Luther.

”Vain kahta ihmiset tahtovat kiihkeästi – leipää ja sirkushuveja” on satiirikkorunoilija Juvenaliksen lentävä lause Rooman keisarikaudelta tilanteessa, jossa kansa vaati ilmaista viljaa, kilpa-ajoja ja muuta hauskaa sen sijaan, että olisi käyttänyt poliittisia oikeuksiaan. Juvenalis paheksui tällaista asennetta. Yhteiskunnan ongelmat olisi pitänyt ottaa tosissaan. Kansan olisi pitänyt murehtia ja pyrkiä vaikuttamaan asioihin.

”Vaikka tietäisiin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin tänään omenapuun” on Lutherin nimeen, tosin perusteetta, liitetty ilmaisu. Sitä käytetään kuvaamaan elämän normaalia jatkumista silloinkin, kun tiedossa olisi koko maailmaa koskeva tai vaikka omaan terveyteen liittyvä ongelma. Suurtenkin kriisien keskellä elämästä voi nauttia. Älkääpäs murehtiko.

Huoli vai huolettomuus? Molemmilla asenteilla ovat perustelunsa ja hyötykäyttönsä.

Miksi murehtia asioista, joille ei voi tehdä mitään? Ehkä lopulta juuri elämän pienet asiat pitävät meidät pinnalla, kun kaikki ympärillä näyttää romahtavan, planeetta itkee ja ihmiskunta kärvistelee? Huolehtisin vain omista asioistani ja opettelisin sulkemaan silmäni, television ja koko mieleni. Olisin kuin kaikki olisi hyvin. En välittäisi. Pitäisin pääkoppani kunnossa.

Toisaalta jos emme murehdi, niin jättäisimme käyttämästä ne monet maailmaa parantavat mahdollisuudet, jotka kuitenkin ovat olemassa. Toivoa on, mutta siihen tarvitaan meitä, minuakin. Jos kaikki huolehtivat vain itsestään, niin silloin ainakaan emme selviä.

Minulle tämä pohdinta on enemmän kuin teoreettista saivartelua. Se on jatkuvaa sisäistä painia.

Voi olla, että erilaiset persoonallisuusrakenteet ja taustat ohjaavat toisia enemmän Juvenalis-huoleen ja varoitteluun ja toisia taas Lutherin nimiin pantuun huolettomuuteen. Itse samaistun enemmän Juvenalis-heimoon. Kannan rykmentin murheita, mutta haluaisin oppia nauttimaan enemmän elämästä tässä ja nyt.

Onneksi vastuullisuus ja huolettomuus eivät sulje toisiaan pois. Tai ainakaan niiden ei tarvitse sulkea.

#huolet #huolettomuus #leipääjasirkushuveja #Juvenalis #vastuullisuus