15. touko, 2022

Hyvä vai paha ihminen

Reagoimme tavoilla, jotka eivät läheskään aina ole perusteltavissa rationaalisilla argumenteilla. Enimmäkseen käyttäydymme irrationaalisesti.

Miljoonien vuosien evoluutio kaikkine vaiheineen vaikuttaa meissä tässä ja nyt. Kannamme jättilaajaa primitiivistä perimää. Sen päälle on rakentunut kognitiivinen osasto, jossa hahmotamme matematiikkaa, filosofiaa ja muita abstraktioita. Syvimmissä kerroksissamme ovat pelot ja halut, pintakerrokseemme ankkuroituvat arvot, hyveet ja muut kulttuuriset ilmiöt.

Sivistys on ihmisen myöhäinen ja ohut pintakerros. Sopivissa olosuhteissa se hapertuu ja rapautuu, ja meistä tulee raakalaisia. Selvimmin se näkyy sodissa. 90-luvun Bosniassa julmuuksiin eivät syyllistyneet vain heikosti sivistyneet ja rikoksiin taipuvaiset häiriköt. Joukkomurhiin osallistui päälliköitä, piirtäjiä, kauppiaita, opettajia, kaikenlaisia normaaleja yleissivistyneitä henkilöitä.

Venäjän armeijan raiskaajat ja ryöstelijät eivät aiemmassa elämässään välttämättä ole olleet rikollisjengien jäseniä. Monet heistä ovat hyvien kotien kasvatteja, jotka ovat käyneet koulunsa ja valmistautuneet normaaliin perhe-elämään. Sota loi asetelman, jossa heidän raakalaisminänsä pääsi voitolle. Ehkä myöhemmässä elämässään he ovat tavallisia perheenisiä, jotka lähtevät aamulla töihin ja leikkivät illalla lastensa kanssa. Eivätkä kertoile Ukrainan ajoistaan.

”Tilaisuus tekee varkaan” -lause on yllättävän tosi.

Joistakuista tulee pahoinpitelijä tai varas helpommin kuin toisista. Ihan kaikista ehkei voi tulla koskaan. On ihmisiä, joilla on erityisen vahva moraalinen selkäranka. Luultavasti Jeesus ja Gandhi olisivat sotilainakin jättäneet raiskaukset väliin. Raiskauksista pidättyneitä on Venäjänkin armeijassa, hiljaisia vetäytyjiä, joista ei revitä lööppejä.

Sodan opetus on se, että arvot murenevat helposti.

Olisiko minusta voinut tulla raakalainen, jos olosuhteet olisivat olleet sellaiseen suotuisat? Selkäydinvastaukseni on, että ei. Kaikki minussa sotii raiskaamisia vastaan, on aina sotinut. Mutta mutta… tuskin läheskään kaikki Venäjän tai Bosnian armeijan raiskaajat ovat etukäteen suunnitelleet alkavansa harjoittaa eläimellistä barbarismia. Anteeksi, eläimet, sanankäyttöni, ette tekään yleensä syyllisty sellaiseen.

Tästä tullaan ikuiseen vääntöön siitä, onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha. Normaalioloissa uskon hyvyyteen, mutta sodan kylmäävät julmuudet ja kansanmurhat horjuttavat uskoani. Ehkä olemme pohjimmiltamme hyvään pyrkiviä, mutta sisimpämme kellareissa elää pimeä puolemme. Sosiaalisina olentoina meidät on mahdollista temmata mukaan joukkohysteriaan, jossa on vaikea nähdä tekojensa hirveys. Sivistyksemme ja eettinen pintakerroksemme ei ole riittävän vahva vastustamaan kollektiivista painetta.

Hyvät ihmiset saattavat tehdä pahoja tekoja, jos niistä saa riittävän suuren hyödyn ja jos ”kaikki muutkin” tekevät niitä.

Tällä on merkitystä arjessa, esimerkiksi työpaikoilla, yrityksissä, virastoissa, kirkossa. Miten muuten voimme selittää systemaattiset kiusaamiset ja kampittamiset.

 

#sodanjulmuus #pahuus #hyvyys #venäjänarmeija #ukraina #raiskaukset #ryöstelyt #sivistys #arvot