10. joulu, 2021

Mua niin ärsyttää

Miten paljon teemme valintoja sen perusteella, mikä meitä ärsyttää? Mikäli somen annista voi päätellä, niin tosi paljon.

Ihmisiä ärsyttävät rajoitukset, rokotukset, rokotevastaisuus, hallituksen puuhat, opposition läksytys, TV-ohjelmat, kirkon puheet ja sanomatta jättämiset, EU, Nato, natovastaisuus, kulttuurinen omiminen eli appropriaatio, cancel-kulttuuri, nipottaminen, jouluvalmistelut, välinpitämättömyys. Puhumattakaan tutun tyypin pinttyneistä tavoista.

Pirkko-vaimoani ärsytti aikoinaan työhuoneeni sekaisuus. Minua ärsytti, kun hän otti sen puheeksi. Nyt olemme asian kanssa tasapainossa, ainakin päällisin puolin. Minun on vaikea kuvitella ihmissuhdetta, johon ei ikinä liittyisi pienintäkään potutusta. Ystäväni kertoi ärsyyntyvänsä, kun puoliso ei ärsyynny eikä koskaan saa aikaan makeaa riitaa.

Ärsytys, kismitys, kiukku, inho ja vastenmielisyys ovat luonnollisia tunteita, joilla on biologinen ja evolutiivinen perusta. Niiden tehtävänä on estää meitä syömästä myrkyllisiä kasveja tai tekemästä typeryyksiä.

Silti ihmisten patologinen ärsyyntyminen ärsyttää minua.

Jos valitsen linjani, ajattelutapani ja puheeni yksinomaan sen perusteella, mikä minua keljuttaa, niin liikun huteralla pohjalla. Edistystä ei edistä, jos vitutuskäyräni on koko ajan tapissa.

Tiedät tyypin. Heti tavatessamme hän haukkuu yhteisen tuttavamme ja siirtyy sitten kertomaan, miten huonosti häntä itseään on kohdeltu. Sitten hän menee toisen tuttavan luo moittimaan minua. Jos esille nousee jotain positiivista, niin hän vähättelee sen merkitystä.

Motivaatiopsykologiassa puhutaan välttämismotiiveista. Emme ryhdy johonkin pelkästään saavuttaaksemme jotain vaan myös välttääksemme. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että myönteiset päämäärät tuottavat kestävämpää elämää kuin pelkkä pako pahasta.

Marcial Losadan ja Emily Heaphyn tunnetun tutkimuksen (High Performing Teams, 2004) mukaan tiimi yltää parhaimpaansa, kun sen sisäisessä puheessa kannustavuus ja myönteisyys on vahvemmassa roolissa kuin kritiikki. Muina avainsanoina ovat huomion suuntaaminen toiseen enemmän kuin itseen sekä ihmettelevä ja kyselevä tapa keskustella.

Positiivisen psykologian piirissä on korostettu merkityksellisiä päämääriä ja kutsumuksellisuutta. Ryhmä täyttää tehtävänsä parhaiten, kun sillä on houkutteleva ja selkeä suunta. Samalla on hyvä muistaa, että elämässä on aina sija myös surulle ja harmitukselle.

Jokin meissä ruokkii kielteistä vellomista. Se voi kummuta turhautumisen kokemuksista, joista on vaikea päästää irti. Se voi olla selviytymisstrategia, kun ei jaksa muuta. Tai ehkä se on pyrkimys oman fiksuuden korostamiseen. Se voi myös olla kulttuurinen tapa.

Annan itselleni luvan ärsyyntyä. Mutta en aio tehdä ärsyyntymisestä elämäni johtotähteä. Moni tilanne sisältää mahdollisuuksia enemmän kuin ensi näkemältä huomaa.