19. syys, 2021

Kyräily vai kyläily? Kauanko yhteisön pitää sietää riitaisuutta?

Mitä yhteisössä pitäisi tehdä, kun henkisten nyrkkien iskuista on tullut osa arkea?

Se näkyy kyräilynä, hiljaisena ulos sulkemisena yhteisöstä, selän takana puhumisena tai avoimena nokitteluna. Jopa kahden yksilön lähes näkymätön vihanpito heijastuu koko yhteisöön. Ihmiset huomaavat pienet kielteiset vihjeet ja elekielen äänettömät signaalit.

Vihanpidon hintalappu muodostuu sairauspoissaoloista, työmotivaation hiipumisesta ja työn laadun rapautumisesta. Puhumattakaan asioista, joita ei voi hinnoitella: yksilöiden traumaattisista kokemuksista, joiden seuraukset näkyvät vuosien kuluttua.

Miten millään organisaatiolla on varaa tai moraalista oikeutta ylläpitää tulehtunutta ilmapiiriä?

Tietenkään kaikkiin risahteluihin ei tarvitse reagoida. Vastakkainasettelut, väännöt ja väärinymmärrykset ovat osa normaalia inhimillistä elämää. Luovissa prosesseissa ne ovat jopa välttämättömiä.  Niitä tapahtuu, asiat sovitaan ja elämä jatkuu.

Ristiriita ja riita ovat kaksi eri asiaa.

Perinteisesti riitoja ja sementoituneita konflikteja pyritään ratkaisemaan kieltämällä, vähättelemällä tai toivomalla.

Toinen ratkaisutapa ovat hallinnolliset toimenpiteet, kuten varoitukset ja pukarien siirtäminen eri yksiköihin. Joskus niiden avulla löydetään ratkaisu, ainakin osittainen. Ongelma saattaa jäädä kytemään pinnan alle, tai se kierrätetään muiden murheeksi. Vahinko on jo tapahtunut ja yhteisö sairastunut. Kielteiset tunteet ja puheet jäävät vellomaan vuosien ajaksi.

Parasta olisi tilanteeseen tarttuminen heti, kun taudin ensioireet ilmaantuvat, ja osapuolten saattaminen samaan tilaan esimiehen ja HR-edustajan kanssa.

Usein häiriö huomataan tai siihen reagoidaan niin myöhään, että tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä, esimerkiksi rauhantekijän kutsuminen paikalle.

Tyypillisesti sovittelija haastattelee osapuolet ja muodostaa tilannekuvan. Joskus ilmenee, että ongelman syyt ovat toiset kuin miltä keskinäisissä läksyttelyissä näyttää.

Tämän jälkeen aloitetaan prosessi, jossa ovat mukana kiistan osapuolet tai koko työryhmä. Siinä etsitään ymmärrystä tilanteeseen, perspektiiviä ja ennen kaikkea avointa vuorovaikutusta. Tärkeintä ei ole etsiä syyllisiä vaan tunnistaa, että jokainen vaikuttaa omalla tavallaan koko yhteisön vointiin ja työskentelyyn. Jos ei muuten, niin sallimalla huonon käytöksen, vaikenemalla.

Tulehtuneen historian äärellä kannattaa viipyä vain vähän aikaa. Pääasia loppujen lopuksi on suunnata huomio tulevaisuuteen. ”Miltä tilanteemme näyttäisi ongelman ratkettua?” ”Millaisin askelin pääsisimme sinne?”

Joskus rauhan syntymiseen riittää tavallinen arkijärki, joskus tarvitaan kehittyneempiä instrumentteja.

Ellei mikään auta eikä tilanne laukea, niin työyhteisölle on tervetullut signaali sekin, että ratkaisulle on annettu reilu mahdollisuus. Siinä vaiheessa voi olla aika hallinnollisille toimenpiteille. Henkilön siirtyminen muihin tehtäviin tai ääritilanteessa jopa ryhmän hajottaminen voi olla uuden alku sekä kiistan osapuolille että koko työyhteisölle.

Hiljaista kyräilyä vai henkistä kyläilyä? Näiden välillä on dramaattinen ero.

 

#ristiriidat #sovittelu #työrauha #työnohjaus #tiimi #työyhteisö #johtaminen #HR