31. maalis, 2021

Rohkaiseva ja toruva pääsiäissaarna

Kärsimyksellä on monet kasvot. Minunlaiselleni kohtuullisesti pärjäävälle kansalaiselle pandemian tuottama kärsimys on sitä, ettei pääse paikalliseen kafeteriaan pullakahville. Toimeentulonsa äärirajoilla sinnittelevälle leskirouvaystävällemme kärsimys on konkreettisempaa, kun ruokarahaa seuraavaksi kuukaudeksi jää 135 euroa.

Syvimmän tuskan äärelle pääsemme, kun ajattelemme satoja tuhansia yksinäisiä, vanhuksia ja sairauden vuoksi satimeen jääneitä. Jos vielä kiristetään ruuvia, niin mieleen tunkevat pandemian aiheuttamat massakuolemat Brasiliassa ja muilla koronan raiskaamilla seuduilla.

On omaa sairautta, on läheisen kipua, on menetyksiä ja on jätetyksi tulemista.

Pääsiäinen kiteyttää kärsimyksen ja toivon tunteet. Se on jotain, jonka tulisi näkyä kirkon sanomassa joka päivä. Kärsimyksen ja toivon esillä pitäminen on jäsenkatoa kärvistelevälle kirkolle haaste ja mahdollisuus toteuttaa sitä, miksi kirkko on olemassa.

Kirkon diakonia auttaa suurimmassa hädässä olevia. Mutta entä kirkko kokonaisuutena? Pystyykö se puhuttelemaan ihmisiä, jotka tulevat toimeen mutta silti kärsivät henkisesti ja janoavat toivoa?

Kirkolla on vahva hallinto, pätevät viranhaltijat ja hyvät suhteet yhteiskunnan vallankäyttäjiin. Mutta onko kirkolla kärsivän Kristuksen kasvot, rosoiset ja haavaiset? Ja samalla kuoleman ja pahan voittaneen Ylösnousseen hahmo.

Kysyn tämän sormet näppäimillä väristen, koska kirkon sanoma on ollut elämäni. Olen kiitollisuudenvelassa kirkon ihmisille, jotka ovat olleet rinnallani elämäni murrosvaiheissa ja järjestäneet unohtumattomia kokemuksia. Kirkon tarina on täynnä suuria ja rohkeita tiennäyttäjiä.

Suren sitä, että kirkko instituutiona ei onnistu korottamaan kaiken hälyn läpi tunkevaa julkista lohdutuksen ääntä juuri nyt, kun olisi sen aika. Siihen ei tarvita komiteoita eikä kirkkolakia. Siihen riittäisi välittämisen ja rohkeuden herätys kirkon vaikuttajien ja meidän rivijäsenten keskuudessa.

Kirkko voisi olla vähemmän sovinnainen, äänekkäästi heikkojen ja syrjittyjen puolella, barrikadeilla väärin kohdeltujen puolesta. Välittää vähemmän omasta julkikuvastaan tai oikeassa olemisestaan Heittää kaikki peliin kärsivän yhteisön puolesta.

Vastaavan tyyppisen toiveen voisi suunnata sekä julkiseen hallintoon että yksityisiin korporaatiohin. Mutta pääsiäisen kunniaksi lahjoitan kysymykseni erityisesti kirkolle.

Ahtaalla olevat yrittäjät, lomautetut, työttömät, surevat ja tuovaisuudenuskon menettäneet! Pääsiäinen on teidän juhlanne. Pandemia on Kristuksen hahmo, ristillä teloitetun ja elämää jatkavan ja jakavan. Ylösnousemus kertoo, että kaikki kääntyy hyväksi.