29. marras, 2020

Hoosianna pandemian keskellä

Nuorra miesnä lukiolaisena olin muutamana adventtina täydentämässä Keski-Porin kirkkokuoron tenoriosastoa. Temperamenttinen J. Kalijärvi revitti urkuja täysillä, herrasmieskanttori A. Elo johti hillityn innostuneesti, ja iso kuoro päästeli Hoosiannaa niin kovaa kuin kurkusta lähti. Suuren kirkon holvikaaret kaikuivat ylimaallisia säveliä.

En tiedä, oliko tunteeni nuorenmiehen hurmiota uuden kokemuksen keskellä. Vanhemmiten sitä ei ole enää yhtä herkkä haltioitumaan.

Ehkä kerran aikuisena olen kokenut vastaavan tunnevyöryn. Vierailin viikon ajan idyllisessä Charlestonissa St. Philip'sin episkopaalikirkossa ja olin osa kirkon upeaa kuoroa. Elettiin pääsiäistä vuonna 1990. Lauloimme Christ is Risen today astellessamme kulkueena pitkin kaikuvan kirkon keskikäytävää, molemmilla puolialla väkeä tungokseen asti. Olin ekstaattisen tunnevyöryn vallassa

Joitain etäisiä kaikuja noista menneiden vuosien tunnelmista koen aina, kun Hoosianna soi.

Hoosianna tarkoittaa avun pyytämistä. Apua huusi sekalainen kansa aasilla ratsastavalle Jeesukselle, jonka se koki olevan köyhien ja sorrettujen puolella taistelemassa vallanpitäjien ahneutta ja vehkeilyjä vastaan. Silloin äänet eivät kimpoilleet kirkon holveissa, ei ollut järjestäytyneitä kulkueita eikä hopeisia kynttilänjalkoja. Oli vain epätoivoisen haltioitunut huuto. Oli sentään yksi, joka yritti auttaa ja ehkä voisi.

Mikä tai kuka auttaisi meitä selviytymään koronakriisin keskellä? Ulkopuolelta keskellemme ratsastavaa messiasta ei näy eikä kuulu, kriisi syvenee, ja yksinäisten vanhusten hätähuudot ovat alistuneita kuiskauksia. Me suremme, mutta emme voi paljonkaan tehdä.

Tämän adventin Hoosianna-huutoni suuntaan koko ihmiskunnalle. Voimme olla auttajia toisillemme noudattamalla annettuja ohjeita hygieniasta, liikkumisesta ja etäisyyksistä. Ei vain itsekkäistä syistä vaan toistemme tähden.

Me kaikki edustamme kanssaihmisillemme sitä mitä Jeesus oli kansanjoukolle.

Maan alle tai bunkkeriin muilta piiloon en aio vajota. Sopivalla tavalla voin olla rinnalla kulkija joillekuille läheisilleni ja muille. Tämä tilanne on kollektiivinen kokemus ja toivottavasti yhdistävä.

Adventtiin liittyy paasto. Tänä vuonna ei ole vaikea keksiä, mistä kaikesta on hyvä paastota.