12. loka, 2020

Elämäni tärkein kysymys: ”Mihin minun havahduttava?”

Havahtuminen on henkisen kasvun tärkeimpiä vaiheita. Se tapahtuu yleensä yllättäen, ilman että olen päättänyt havahtua. Tai yrittänyt ravistella jotakuta toista havahtumaan.

Aina havahtuminen ei ole tarpeellista. Tiedän, että käsitykseni kvanttifysiikasta on pahasti harhainen. Silti uskon, että voin kaikessa rauhassa ilman sen kummempaa havahtumista jatkaa elämääni tämän tietämättömyyteni varassa.

Mutta joskus pitää havahtua, nähdä oman kuplan ulkopuolelle, tunnistaa se mikä on totta. Usein silmien aukeneminen on tavallinen tapahtuma, arjen keskellä tapahtuva minihavahtuminen. Se tulee, jos on tullakseen ja jos olemme avoimia niille. Se voi koskea elämänkatsomusta, uraa, tottumusta, asennetta tai ihmissuhdetta.

Joskus on havahduttava koko elämää koskevaan muutostarpeeseen. Se tapahtuu usein prosessina. Havahtumisten esiastetta kuvaavat ilmaisut ”tämä peli ei enää vetele”, ”nyt mittani on tullut täyteen”, ”joku tässä nyt mättää”, ”jotain on muutettava”. Ne perustuvat epämääräiseen toimimattomuuden tunteeseen.

Suurimman havahtumiskriisini koin, kun siirryin perinteisestä papin roolista valmentajan ja yrittäjän rooliin. Merkit olivat selvät jo kauan. Yksi oire oli odotusten vankina olemisen tunne, joka hiipi usein mieleeni. Olin tyytymätön itseeni. Aluksi se ei ollut kovin pysyvä olotila, sitten siitä tuli sisäistä elämääni määrittelevä tunnetila. ”Et taida olla onnellinen”, ystäväni sanoi, kun vuodatin purnaustani. En, en ollut onnellinen.

Tämä kokemukseni on esimerkki tyytymättömyyden mahtavasta voimasta. Tyytymättömyys paljastaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Aluksi jää ehkä auki, mikä lopulta on vinossa. Vika ei läheskään aina piile olosuhteissa, joita syyttelen. Usein syyllinen olen minä itse tai minussa vaikuttava sisäinen muutosprosessi, joka vaatii huomiota. Tyytymättömyyden tunne on jumalainen havahduttaja.

On vain uskallettava kysyä, ”mitä tämä tunteeni tahtoo kertoa minulle”.

Toinen oire näkyi päiväkirjani sivuilta. Pohdin yhä uudelleen, mikä minusta tulisi isona. Mikä olisi seuraava iso askeleeni? Olin jotain 50 v. Sisäinen minäni tai osa piilotajuntaani hahmotti, että elin itse rakentamassani pöntössä. Olin kymmenien hyvien kokemusteni vanki.

Havahtumisen yksi aste tai vaihe on, että saman tyyppiset asiat alkavat toistua ajatuksissa ja puheissa. Alan kiertää kehää niiden kanssa. Usein ne ovat konditionaalimuotoa: olisipa, pääsisinpä, kunpa.

Yhtenä sydäntalven iltana havaitsin istuvani Kallion yksiössä, nurkassa kasa tavaraa. Elämäni oli kriisiytynyt. Tunsin, että minun oli pakko tehdä ratkaisuja siitä, mihin suuntaudun.

Siitä lähti elämäni uusi vaihe, jota ilman minä en olisi minä. Ensin on havahtuminen, sitten tieostaminen. Niitä seuraavat valinnat.

Välillä on hyvä kysyä itseltään: ”Mihin minun olisi nyt havahduttava?” Se voi olla elämäni tärkein kysymys.

 

#havahtuminen #tyytymättömyys #tiedostaminen #tilauudelle #kriisi #muutos