4. elo, 2020

Mikä on ihmishengen hinta?

Elämme pandemian ensimmäisen ja toisen näytöksen väliaikaa. On mukava taas hengittää, mutta odotamme tauon päättymismerkkiä. Tuleeko se? Ja tuleeko kolmaskin näytös?

Ensimmäisen näytöksen iso teema oli ihmishengen ja talouden välinen suhde.

Aiheesta keskustelu muistutti vain etäisesti oikeaa keskustelua. Elämän ja talouden arvoja eri tavoin painottavat pitivät toisiaan pahiksina tai typeryksinä. ”He ajattelevat vain rahaa, viis veisaavat kuolevista vanhuksista. Elämää ei voi hinnoitella.” ”He ovat haahuilijoita, jotka eivät tajua, että ilman talouden tasapainoa ei ole terveydenhoitoakaan. Elämälle voi määritellä hinnan.”

Minkä arvoinen on ihmisen elämä?

On totuttu sanomaan, että ihmisen elämä on mittaamattoman arvokas. Jos ajaisin kadulle kirmaisevan lapsen yli, niin luultavasti kokisin loppuelämäni ajan tuskaa siitä, että olin osallinen tapahtumaan. Riippumatta siitä, olinko huolimaton vai en. Kaikki myötätuntoni veturinkuljettajille ja rekkakuskeille, jotka ovat tahtomattaan valikoituneet yliajajiksi.

Elämän arvokkuus on länsimaisen sivistyksen kulmakivi. Elämää suojellaan, tappaminen pyritään karsimaan, väkivaltaa torjutaan, terveydenhuoltoon ja turvallisuuteen panostetaan huomattava osa kansantuotteesta.

Jossain kuitenkin kulkee raja, jota emme ole valmiit ylittämään, vaikka se pelastaisi henkiä.

Koronatartunnat olisi ehkä mahdollista kutistaa nollaan, jos yhteiskunnan kaikki toiminnot pysäytettäisiin. Rajat suljettaisiin vesitiiviisti, ja jokainen pysyisi neljän seinän sisällä kahden viikon ajan ilman mahdollisuutta astua ulos edes hetkeksi.

Tosin siinä samassa ihmisiä menehtyisi kotona, koska sairaalatkin olisivat kiinni ja ruokahuolto pysähtyisi. Entä mitä tapahtuisi kodeissa, joissa ihmiset alkavat sekoilla? Ja millaiset portit avaisimme rikollisille, joiden puuhia ei ole vartioimassa ketään?

Yksi tapa määritellä elämän hintaa on kysyä, millaisia riskejä olemme valmiit ottamaan. Rakennamme moottoriteitä, vaikka niillä kuolee liikkujia. Lähetämme rauhanturvaajia kriisialueille, vaikka tiedämme muutaman heistä palaavan kotiin ruumisarkussa. Emme siirrä kaikkea koulutukseen varattua rahaa sairaaloiden hyväksi, vaikka voisimme parantaa aiempaa useamman. Kun isänmaan vapaus oli uhattuna, olimme valmiit sotaan, vaikka se tiesi kymmeniä tuhansia kaatuneita.

Teemme perusteltuja ja moraalisia valintoja, joihin kuuluu tilastollinen tieto, että moni kuolee.

Eläminen on seilaamista erilaisten arvojen ristiaallokossa. Ainoastaan yhteen arvoon nojaava toiminta on ennen pitkää tuhoisaa. Jos meitä ohjaa vain talous, elämä kovenee. Rakkaus ja hyväsydämisyys ainoana arvona aiheuttaa ennen pitkään kaaoksen. Ei pelkkä oikeudenmukaisuus, järki tai vastuullisuus eikä mikään yksittäinen arvo takaa hyvää elämää.

Koronan aikana on väitelty terveydenhuollon ja talouden suhteesta. Jos toinen unohdetaan, kumpi tahansa, niin lamaannumme. Elämä muovautuu eri arvojen keskinäisestä jännitteestä ja tasapainoista, kokonaisuuden optimoinnista, jossa jokainen osatekijä otetaan kunnioittavan vakavasti.

 

#arvot #elämänsuojeleminen #terveys #talous #pandemia #jännite #vastuullisuus #tasapaino