12. heinä, 2020

Sivistys on hauras kulttuurinen kerrostuma

Me kaikki olemme rasisteja. Tai ainakin meillä on valmius siihen.

Monien kansanmurhien toteuttajat ovat  olleet sivistyneitä hyvin koulutettuja kansalaisia, jotka sopivissa olosuhteissa liittyivät kiihkomielisten teloittajien joukkoon. Ajattelen esimerkiksi Bosnian tilannetta yli 20 vuotta sitten ja muita etnisiä puhdistuksia, holokaustia tai vaikka meidän omaa sisällissotaamme kaikkine vaiheineen.

Meissä asuu luolamies. Onneksi on myös syvästi moraalisia persoonia, jotka ovat valmiit uhraamaan kaikkensa, jotta ihmisyys ja oikeus toteutuisi.

Luolamies-metafora kuvaa primitiivistä ihmistä tai hänen esiastettaan aikana ennen järjestäytynyttä yhteiskuntaa lakeineen ja koulutuksineen. Hän selviytyi liittoutumalla perheensä, laumansa ja lopulta heimonsa kanssa.

Savannin satunnainen vastaantulija valpastutti hänen aivonsa ja kehonsa äärimmilleen. Hän arvioi tunkeilijan koon ja voiman, tiukensi otettaan ehkä mukanaan kantamastaan kepistä, etsi katseellaan pakotietä, jos sellaiseen tulisi tarve. Taistelu tai pako. Tai jossain tapauksessa liittoutuminen.

Tämä kaikki elää geeneissämme ja kulttuuriperimässämme. Kymmenet tuhannet vuodet muuttavat meitä vain vähän.

Toiseuden pelosta kumpuaa vihapuhe, rasismi sekä koulu- ja työpaikkakiusaaminen. Sen jotkut muodot ovat ilmeisiä ja härskejä. Lievimmillään se on omilla asioilla leuhkimista ja toisten vähättelyä.

On minä ja muut, on me ja ne, ovat kaverini ja kaltaiseni ja ovat muukalaiset ja viholliset. Tämä jako on identiteettikokemustemme ytimessä.

Tähän luonnolliseen ja kaikkialla ilmenevään lähtökohtaan tukeutuu itsetuntemuksen ja identiteetin rakentuminen, tarina jonka kerromme itsestämme. Olen kuin Kalle ja erilainen kuin Marja. Kuulun siihen ja siihen yhteiskunnan kerrostumaan ja ammennan sukuni perinteistä.

Muinoin toisen ryhmän näkeminen vihollisena ja samalla alempiarvoisena oli osa selviytymistä. Sivistyneessä yhteiskunnassa selviytyminen ei edellytä vieraslaji- ja vihakokemusta, mutta sivistyksemme on lopultakin melko ohutta pintaa.

Antiikin maailmassa vapaita miehiä opetettiin kunnioittamaan toisiaan, mutta orjuutta eivät viisaimmatkaan kyseenalaistaneet, ainakaan ääneen. Koko silloinen talouselämä perustui äärihalvan työvoiman saatavuuteen ja oikeutukseen.

Äärimmäisen hitaasti syntyi kulttuuri, jossa alettiin puhua laajemmasta tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Kehittyi yhteiskuntia, joiden oikeudellisena perustana oli ihmisyys ja demokratia. Silti matka aidosti oikeudenmukaisiin yhteiskuntiin ja yhteisöihin on vieläkin pitkä. Optimisti sanoisi, että ehkä satojen vuosien päässä. Pessimisti puhuisi tuhansista vuosista.

Sivistys on harsomaisen ohut kerros luolaihmisen päällä. Hänen huippuarvonsa rapautuvat nopeasti. Sodat ja konfliktit ovat aina arvojen alamäkeä.

Sivistyneen yhteistoiminnan arvopohja edellyttää jatkuvia huoltotoimenpiteitä. Sen olemassaoloa ja säilymistä ei tule missään vaiheessa pitää itsestään selvänä. Siksi kaiken kasvatuksen kivijalka on vahvat arvot. Sama pätee työyhteisöjen toimintaan ja johtamiseen.

 

#rasismi #arvot #sivistys #kulttuuri #luolamies #toiseus #kiusaaminen #identiteetti