21. touko, 2020

Me sankarit ja uhrit

Selviytymistarinamme tuntuvat polarisoituvan koronan aikana.  Olen sankari tai uhri. Koen kirineeni palkintopallille tai olen tippunut luuserien letkaan. 

Sankareilla menee hyvin. He pitävät karanteenin tarkasti ja moittivat rikkureita. He kertovat muille, millä keinoin koskemattomuuden voi saavuttaa. Tärkeintä on säilyttää positiivisuus ja karkottaa ahdistus mielestä. Tunnelin päässä on valoa. Kevät koittaa. Sosiaalisessa mediassa he jakavat kuvia elämän tähtihetkistä.

Uhrit kokevat itsesääliä ja pelkoa. He kritisoivat päättäjien toimintaa, vaipuvat alakuloon ja kadehtivat niitä, joilla menee hyvin ja vielä rehvastelevat sillä. Hyvän elämän oppaiden Viisi keinoa masennuksen kukistamiseen tuntuu heistä lapselliselta pellepuheelta.

Tämä kärjistävä jaottelu on ikiaikainen, vivahteineen ja välimuotoineen. Nyt se terävöityy erityisen näkyväksi. Jotkut ovat taipuvaisia elämään sankari-uhri-janan jommassa kummassa ääripäässä. Useimmat surffaavat niiden välillä.

Moni meistä tuntee niitä yltiöpositiivisia, joita arjen koettelemukset eivät hetkauta piirun vertaa. Heille ongelmat ovat pelkästään mahdollisuuksia. Niitäkin tunnemme, joiden luontainen lahjakkuus on elämän vaarojen tunnistaminen. He selviytyvät välttämällä riskejä ja murehtimalla niitä, etukäteen ja varmuuden vuoksi.

Sankaristrategian valinnut saattaa kieltäytyä myöntämästä, että jotain ylipäänsä voisi olla pielessä. Uhri puolestaan ammentaa voimaa siitä, että uppoutuu päivittelemään päättäjien kyvyttömyyttä, kaikkialle soluttautuneita salaliittoja ja omia toistuvia vastoinkäymisiään.

”Korona on tuhonnut elämäni.”  ”En siedä koronanyyhkytystä.” Uhri pitää sankaria pinnallisena teeskentelijänä, ja sankari nimeää uhrin säälittäväksi tillittäjäksi.

Luontaisista piirteistämme voi muodostua puolustus- ja välttämismekanismeja eli defenssejä. Jotkut pitävät sellaisia lähtökohtaisesti hyödyttöminä ja väärinä, ainakin jos niistä on tullut jäykkiä maneereja. Ne voivat kuitenkin olla tarpeellisia, jos käytämme niitä tarkoituksenmukaisesti. 

Kumpi on parempi tapa suojautua kriisitilanteessa, yltiöpositiivisuus vai käpertyminen? Ärsyttävyydestään huolimatta molemmat voivat puolustaa paikkaansa, jos ne akuutin kriisin aikana pitävät henkilön henkisesti koossa. Molemmat ovat huonoja, jos ne murentavat kykyämme suhtautua elämään toiveikkaan realistisesti. 

Kypsä aikuisuus on valmiutta käsitellä ongelmia ja samalla haarukoida ratkaisuja ja mahdollisuuksia. Jos elvistelet sankaruudellasi, niin hanki itsellesi annos todellisuudentajua ja empatiaa. Jos olet itsesääliin vaipunut uhri, niin nosta katseesi navastasi ja lausu varovainen kiitos Elämälle.

 

#korona #sankari #uhri #pelko #defenssi #toiveikkuus