12. touko, 2020

Millainen olen huonoimmillani, regressiotilanteessa?

”Parhaimmillaan hän on hurmaava, karismaattinen ja vakuuttava. Sitten hänestä saattaa yht’äkkiä tulla nipottava ja ilkeä.”

”Hän on normaalisi selkeä argumentoija ja rohkea aloitteentekijä, jonka kanssa on antoisaa keskustella. Joissain tilanteessa hän pienentyy pelokkaaksi ja epäselväksi hiireksi.”

Onko tuttua? Näitä tarinoita kerrotaan johtajista, kavereista, kasvattajista. ”Normaalitilanteessa Make herättää luottamusta, mutta stressissä hän lopettaa kuuntelun ja alkaa nipottaa pikku asioista.”

Parhaiten huomaan tämän itsestäni. Normipäivän jälkeen ihmettelen, mistä sain kaikki ne ideat ja miten ihmeessä sain muut vakuuttumaan niistä. Sitten tulee päivä tai tilanne, jolloin sönkkään, heittelen huonoja vitsejä ja vajoan itsesääliin. Jonkin verran olen kyennyt etukäteen tunnistamaan epävarmat tilanteeni. 

On monta tapaa regressoitua. Yksi vetäytyy kuoreensa marttyyrina tai panikoituu, toinen raivostuu silmittömästi tai alkaa tärkeillä ja jäkittää. Meistä tulee kiukuttelevia kakaroita tai mököttäviä murkkuja. Kun se alkaa ja saa täydet kierrokset, sitä on vaikea katkaista.

Jälkeenpäin sitä häpeää käyttäytymistään. Mikä minuun meni? Aamulla en suunnitellut, että käyttäytyisin typerästi. 

Kukaan meistä ei suunnitellut, että käyttäytyisi aikuisena kuin silloin lapsena. Naistaan hakkaava mies ei missään vaiheessa tehnyt päätöstä, että ”rupeanpa perheväkivallan harjoittajaksi”. Tai että ”ryhdyn pomoksi, jonka nähdessään alaiset jäykistyvät pelosta”. 

Mitä pitäisi tehdä, että välttyisi regressiokäyttäytymiseltä? Joku ehdottaa fyysisen kunnon ylläpitoa, toinen parempia yöunia, kolmas kiireen vähentämistä, neljäs meditaatiota ja mindfullnessia, viides vetäytymistä hiljaisuuden retriittiin, kuudes vuorovaikutuskurssia ja seitsemäs rukousta. Omasta puolestani suosittelen tuota kaikkea. Sekä päälle juuri itselle istuvaa terapiaa sekä ymmärtäväistä luottokumppania sparraajaksi. 

Noista kaikista on taatusti enemmän hyötyä kuin haittaa. Stressin välttäminen ja oman mielen ymmärtäminen ovat suuri apu. Mutta mikään niistä ei poista regressiivisen käyttäytymisen juurisyytä, elettyä elämäämme ja varhaista historiaamme. 

Tulla sinuksi itsensä kanssa. Se alkaa siitä, että tunnistan, mitä minussa kulloinkin tapahtuu. Usko pois, vaikket olisikaan hikeentyvä raivooja, sinulla ovat omat tapasi regressoitua. Ellet usko, niin haastattele ihmisiä, jotka tuntevat sinut. Puolisoasi, lapsiasi, ystäviäsi, työkavereitasi, alaisiasi. He tietävät enemmän kuin luulet. Vakuuta heille, että toivot rehellisiä vastauksia. Vakuuta myös, että et kosta, vaikkei heidän vastuksensa miellyttäisi sinua.

Osa johtamisen ongelmista tulee regressiivisestä käyttäytymisestä. Omasta tai alaisten, usein molempien.

Meillä ovat traumamme, jotka ovat löytäneet piilopaikkansa pitkän evoluution muovaamassa hermojärjestelmässämme ja aivojemme tunnemuistissa. Sopivana hetkenä ja joskus yllättäen ne ottavat elämämme ohjauspuikon haltuunsa, vähäksi tai joskus pitemmäksi aikaa.

Ei ole konsti johtaa ja vaikuttaa muihin silloin, kun olen parhaimmillani. Konsti on hanskata tilanteet silloin, kun olen huonoimmillani.

 

#regressio #taantuminen #heikothetket #primitiivireaktiot #häpeä #pelko #hermojärjestelmä