5. touko, 2020

Harhautusta, bluffia, hämäystä – siitä rakentuu osa viestintää.

Koronasta liikkuu ristiriitaista tietoa siksikin, että kaikkeen viestintään ja vuorovaikutukseen kuuluu epämääräisyyttä ja bluffia. 

Jos poliitikko tai yritysjohtaja sanoo päätöksen olevan välttämätön ja ainoa vaihtoehto, niin viestiin liittyy harhautus. Jotain jää kertomatta. Esimerkiksi se, että vaihtoehtoja oli, mutta ne olivat syystä tai toisesta vaikeita ja epätoivottavia. 

Vaihtoehtoja on aina, valinta riippuu valitusta näkökulmasta.

Harhauttamista on myös, kun A-talkin keskustelija jättää vastaamatta varsinaiseen kysymykseen ja siirtää huomion kokonaan muuhun. Ja kun esimies tai alainen saa moitteita huonosta käyttäytymisestään, hän suorittaa hämäysoperaation kehumalla, mitä hyvää hän on saanut aikaan. Moitteiden sijaan hän ansaitsisi kimpun ruusuja ja palkankorotuksen. 

Kuulijoiden jallittamista on, kun puhutaan rakenteellisista uudistuksista ja toiminnan kehittämisestä mutta tarkoitetaan joukkoirtosanomisia. Tai kun työntekijä suitsuttaa lipevästi kollegansa pätevyyttä tavatessaan häntä, mutta nolaa häntä muualla. 

Harhauttaja pyrkii vaikuttamaan kuulijoiden ajatteluun valitsemalla ilmaisuja ja asioita, jotka ovat itselle edullisia ja vastaanottajalle mieluisia. Tai sujauttamalla mukaan osatotuuden sisältävän iskulauseen. ”Missä EU, siellä ongelma” – yksi nerokkaimmista faktan muotoon puetuista ajatusohjureista ja pelkistyksistä. 

Enää meillä ei ole ongelmia. On vain haasteita.

Bluffi on jokaisen eläinlajin elinehto. Susi jujuttaa peuran juoksemaan laumansa rakentamaan ansaan. Hautova lintu eksyttää lähestyvän ketun kauemmas herkullisista munista. Huijaaminen on meidän geeneissämme. Sen avulla ihmislaji on selvinnyt hengissä. Mietitään vaikka suurta sotapäällikköä, joka ovelalla harhautuksella voittaa ylivoimaisen vihollisen.

Ei ihme, että vuorovaikutus ja dialogi on vaikeaa. Ja joskus mahdotonta.

Eduskunnassa ei saa käyttää sanaa valehtelu. Sen sijaan on korrektia tehdä kielellinen harhautus ja puhua totuuden vääristelystä. Itse asia ei siitä muutu, huijaamista ja valehtelua tapahtuu, ja johonkin rajaan saakka se on kulttuurisesti hyväksyttävää. Joskus totuuden kertominen tai kohtaaminen voi olla julmaa ja sen kaunistelu ymmärrettävää. 

Fuskaaminen on luonnollista, mutta usein myös raivostuttavaa ja moraalitonta. Pahimmillaan se on valehtelua tai ainakin sukua sille.

Jokainen pientä lasta kasvattanut tietää, mistä puhun. Lapsia on helppo jymäyttää, mutta me aikuisetkin menemme iloisesti halpaan.

Mikä siis neuvoksi? Ainakin on havaittava, että elämme jatkuvassa sosiaalisessa savusumussa. Itsekin sumutamme jatkuvasti. Jospa edes tiedostaisimme, mitä meissä ja meille tapahtuu.

Kuunnellaan siis tarkasti, mitä vivahteita meihin kohdistuva viestintä sisältää. Mitä puhuja tai kirjoittaja sanoo ja miten. Entä mistä hän vaikenee? Omaankin viestintään ja bluffiin kannattaa tutustua. 

 

Tässä pari blogiani aiheen tiimoilta:

Totuus – arvojen arvo vai haikailua johonkin, jota ei enää ole?

Totuus kantaa aina, mutta joskus sen kertominen voi olla vaikeaa.

#harhautus #bluffi #eksyttäminen #huiputus #uskottelu #jymäytys #sumutus #narutus #fusku #satuilu #kaunistelu #kusetus #valehtelu #petos #totuus (kiinnostavaa, että sanalle totuus on vaikea keksiä synonyymejä)