9. helmi, 2020

Jäärä vai myötätuntoinen viisas?

Pidänkö kiinni kannastani vai otanko huomioon muut? Tuijotanko pelkästään periaatteisiini vai annanko inhimillisen tilanteen vaikuttaa päätöksiini?

Myönnän, että minulla on tarve olla oikeassa. Tosin iän myötä olen hieman pehmennyt. Nyttemmin pyrin siihen, että olisin hieman vähemmän väärässä. 

Yhteiselomme alkuvuosina Pirkko-vaimoni nimitti pari kertaa minua pässiksi, koska pidin pääni, vaikka puolustukseni oli jo alkanut murtua. Viime vuosina en ole kuullut hänen käyttävän tuota arvonimeä. Jompikumpi meistä on muuttunut. Tai molemmat.

Työelämässä tapahtuu mokia ja katastrofeja usein siitä yksinkertaisesta syystä, että päättävässä asemassa oleva henkilö on jäärä eikä myönnä olevansa väärässä. Pässi iskee päätään seinään, vaikka tekee kipeää.

Pässisyndrooman taustalla voi olla uskomus, että olen hyväksytty ja arvostettu vain pätevyyteni perusteella. Olla väärässä on heikkoutta. Sen myöntäminen on uskottavuuden menettämistä.

Jäärän ongelma on, että kaikki ympärillä olevat näkevät hänen sisäisen epävarmuutensa. Hänen arvostuksensa nousisi korkeuksiin, jos hän myöntäisi olleensa väärässä ja arvioineensa tilanteen uudestaan ja kaiken kukkuraksi olisi valmis kuuntelemaan muiden mielipiteitä.

Oikeassa olemisen eetos on sekä yksilöiden että yhteisöjen pinttymä. Esimerkkinä otan kirkon, koska ensi tiistaina 11.2. ovat kirkolliskokousvaalit.

Kirkossa väännetään samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Jotkut vetoavat muuttumattomaan ja koskemattomaan oppiin ja opin tulkintaan. Yhden neljänneksen äänillä he kykenevät torppaamaan enemmistön toivomat uudistukset, joiden sanovat murentavan kirkon ydintä. Kirkolliskokoukset ovat alkaneet muistuttaa Päiväni murmelina -elokuvaa, jossa sama kuvio toistuu päivästä toiseen, pienin variaatioin.

Kirkon ns. progressiiviset piirit kysyvät, kumpi on ensisijainen, oppi vai ihminen. Jeesuksen sapattipuhetta mukaillen: ”Onko ihminen oppia varten vai oppi ihmistä varten?”

Vastaavan kysymyksen voi tunnistaa työelämässä ja koko yhteiskunnassa. Onko ihminen olemassa taloutta varten? Elääkö ihminen palvellakseen järjestelmiä, rakenteita tai valtiota? Vai onko systeemin perimmäinen tarkoitus palvella ihmistä? Onko kovien järjestelmien maailmassa tilaa myötätunnolle?

Taustalla on kaksi tapaa lähestyä etiikkaa. Puhutaan oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikasta. Hyvään yhteiselämään kuuluu sääntöjä. Mutta siihen kuuluu myös myötätuntoa ja kohtaamisen etiikkaa. Molemmilla tulokulmilla on paikkansa, oikeassa sekoitussuhteessa.

Turhan yleinen mielikuva kirkosta on, että traditio, säånnöt ja oppi jyräävät yli ihmisen.

Äärimmilleen korostettuina opit ja ideologiat voivat tukahduttaa elämän, johon aina kuuluu arvaamattomuus. Elämä kaipaa selkeyttä, mutta sitä ei voi tunkea tiukkaan muottiin. 

Kaiken dialogin ydin on, että luovutaan sankari-roisto -asetelmasta ja yritetään olla vähemmän väärässä.

Vaikuttaja, älä ole jäärä.

 

#oppi #ideologia #ihminen #kirkolliskokous #sateenkaariliitot #ollaoikeassa #ollaväärässä #dialogi #myötätunto #etiikka