2. helmi, 2020

Viisas ymmärtää ajoituksen merkityksen.

Kaikkien superinnovaatioiden keskellä kaipaamme viisautta. Meillä on ällistyttävää tekniikkaa, mutta emme ihan aina tiedä, mihin, miten, milloin ja ennen kaikkea miksi sitä tulisi käyttää.

Viisaus on syvempää kuin opittuja fraaseja, sitaatteja, dataa ja informaatiota. Se on laajempaa kuin kognitiivinen ajattelu, enemmän kuin tunteita ja aikomuksia tai moraalia ja hyveellisyyttä. Se koostuu kaikesta niistä, ja lisäksi siihen kuuluu uteliaisuutta, näkökulmien laajuutta, kokemusta, tietoa, päättelykykyä, rehellisyyttä, tekoja, seurausten kuvittelua sekä ripaus intuitiota.

Tein pari vuotta sitten Facebookissa kyselyn siitä, mitä on viisaus. Useampikin korosti tunteen roolia. Joku totesi viisauden ilmenevän silloin, kun järki ja sydän toimivat yhdessä. Sydän kuvaa myötätuntoa ja etiikkaa.

Viisauteen kuuluu kiinteästi oikea ajoitus, kuten pessimistissävyinen Raamatun Saarnaaja sanoo: 

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä, ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia.”

Viisaat ovat ajoituksen mestareita. On asioita, jotka juuri sillä hetkellä tulee jättää sanomatta tai tekemättä ja malttaa odottaa. On asioita, jotka tulee ilmaista ja tehdä nyt, jahkailematta. Viisas tuntee pitkä- ja lyhytkestoisten hankkeiden eron. Jokaisen päätöksen ja teon taustalla on välttämätön kysymys: Millä aikaperspektiivillä toimimme?

Oli ensimmäisten latinankokeiden palautushetki lyseon kuudennella. Eino ”Emppu” Salmenperä astui luokkaan. Nousimme seisomaan, kuten oli tapana. Hän katsoi meitä ovelta, otti kiekonheittäjäasennon ja viskaisi vihot laajana viuhkana luokan lattialle ja ärjäisi: ”Roskaa”. Ja poistui. Seisoimme ällistyneinä. Sitten kokosimme vihot hissukseen ja lähdimme tavallista pitemmälle välitunnille. 

Asiaa ei muisteltu tulevilla tunneilla, mutta seuraaviin kokeisiin luimme. Emppu halusi saada aikaan välittömän muutoksen. Sen hän sai. Sen ainoan kerran kuulin tämän opettajaihanteeni karjaisevan. Empun takia aloin luottaa itseeni kirjoittajana, ennen kaikkea hänen legendaarisen lauseensa takia: ”Jumalauta, Aaltonen, sinä olet kirjoittaja.” Sillanpäätä minusta ei tullut, mutta kelvollinen arkikirjoittaja. 

Emppu oli viisas mies, joka hallitsi ajoituksen taidon. Kun oli tarve moittia, hän teki siitä numeron oikeaan aikaan, ilman lässytystä. Sama päti kehumiseen, joka ei tullut kevyenä kiva juttu -heittona vaan porautuvan täsmällisesti juuri kun sille oli tarve.

Johtaminen on ajoituksen dramaturgiaa. Sama pätee opettamiseen ja valmentamiseen, kaikkeen. 

Olemme hyviä louhimaan big dataa ja keksimään huikeita ratkaisuja. Osaamme rakentaa robotteja ja tekoälyä, joiden rinnalla ihmisen aivot näyttävät tuotekehittelyn harjoitusversiolta. Mutta viisaita emme aina ole. Tosin robotit eivät ole senkään vertaa. Ainakaan vielä. 

Olemme huolissamme ilmastosta ja planeetasta, mutta emme ole täysin hahmottaneet, milloin pitää oikeasti toimia. Minkä hinnan maksamme viivyttelystä? Milloin on liian myöhäistä?

Mitä on oikea ajoitus? Sen oivaltaa viisas.

 

#viisas #viisaus #ajoitus #aika #planeetta #johtaminen #opettaja #vaikuttaja