21. loka, 2019

”Meistä kaikista tuntuu siltä.” Vai tuntuuko sittenkään kaikista?

”Me suomalaiset ahdistumme syksystä ja pitkästä talvesta.” ”Me kaikki rakastamme näitä lauluja.” ”Meillä kaikilla täällä on paha olla.”

Olepa tarkkana. Kanssakäymisemme on täynnä tarinaa, jossa puhuja mitä ilmeisimmin olettaa kaikkien läsnä olevien ajattelevan tai kokevan samalla tavalla kuin itse.

Olet ehkä ollut tilanteessa, jossa joku alkaa puhua halveksivasti jonkin mielipiteen edustajista, olettaen kaikkien ajattelevan samoin. Satut tietämään, että joukossa on vähintään yksi, joka kokee täysin toisella tavalla, ja tiedät asian olevan hänelle arka. Yrität kääntää keskustelun suuntaa, hyvällä tai huonolla menestyksellä, mutta vahinko on jo tapahtunut. 

Lyseon alemmilla luokilla tunsin joissain asioissa olevani vähemmistön edustaja. Se oli aikaa, jolloin opettajat pitivät itsestään selvänä, että kaikki lyseolaiset olivat hyväosaisista porvariskodeista. Minun kotini oli varsin hyväosainen, mutta isäni oli paikallinen demaripoliitikko, jonka suvun tarina oli punainen.

Olin hiljaa ja tunsin itseni erilaiseksi. Jälkeen päin olen tajunnut, että moni muukin tunsi. 

Saman koin nuorena pappina Turussa, jossa uskaltauduin pappien veljespiiriin. Rovastien puheissa vilahti itsestään selvinä vahvoja poliittisia hokemia, jotka eivät olleet ihan yks yhteen sen kanssa, mitä itse ajattelin. Tai ainakaan en uskonut kirkkoon, joka edustaisi vain yhtä osaa kansasta.

Hiljattain olin tilaisuudessa, jossa juontaja ehdotti yhteislaulua saatteella, että ”tämä on meille kaikille rakas laulu”. Minulle se ei ollut rakas. Siihen liittyi ahdistavia muistoja.

Itse lankean taatusti tällaisiin yleistyksiin, varsinkin sutkautellessani huonoja vitsejä. Elettiin 90-luvun alkua, jolloin kaveriporukoissa oli normaalia heitellä homovitsejä. Useimmat meistä ehkeivät tunteneet yhtään seksuaalisen vähemmistön edustajaa. Niinpä minäkin heitin juuri kuulemani sinänsä harmittoman homovitsin.

Siinä samassa hoksasin, että joukossa oli ystäväni, jonka seksuaalisesta suuntautumisestä olin juuri kuullut, mutten ollut oikein sisäistänyt sitä. Tuntui kurjalta. Siitä paikasta päätin muuttaa sutkautusrepertuaariani. Onneksi ymmärryksenikin oli jo valmiiksi vahvassa kasvusuunnassa.

Aamutelkkarissa todettiin suomalaisten ahdistavasta suhteesta syksyyn ja talveen. Mitä ihmettä, emme me kaikki vihaa syksyä. Minulle syksy on vuoden parasta aikaa ja talvi melkein yhtä hyvä. Ehkä joku toinenkin vastaava tyyppi löytyy.

Vuosia sitten olin kollegani kanssa kouluttamassa organisaatiota, jossa oli tapahtunut suuria muutoksia. Tunnelma oli hämmentynyt. Yksi osanottaja käytti painokkaan puheenvuoron, jossa hän sanoi sanatarkasti: ”Meillä kaikilla on täällä paha olla.”

Tuollaiset sanat jäävät elämään ja muuttuvat jaetuksi totuudeksi. Olimme kollegani kanssa hereillä ja ehdotimme asian tutkimista. Tehtiin jana, toiseen päähän ne, joilla oli paha olo, ja toiseen päähän tilanteesta innostuneet. Väliin itse kukin sopivaan kohtaan.

Janasta tuli Gaussin käyrä. Useimmat olivat keskivaiheilla. Janan painopiste oli innostuspäässä.

Kaikilla ei ollut paha olla. Jotkut näkivät muutoksessa hienoja uudistumisen mahdollisuuksia.

Kun joku sanoo tai puhuu selvästi oletuksella, että ”meillä kaikilla on…”, niin ota varmistin päältä. Useimmiten se tarkoittaa, että ”meillä kaikilla ei ole…”

 

#uskomukset #yleistykset# #oletukset #erilaisuus