16. syys, 2019

Myyttejä, mielikuvitusta ja valeuutisia – mutta mitä on totuus?

Lapsenlapsemme, alle 3 v, kertoi, että hänen isänsä oli kaatunut, loukannut itsensä ja joutunut sairaalaan. Me isovanhemmat kuuntelimme hiukan pelästyneinä. Ei meille oltu kerrottu.

Tarina jatkui mutkikkain kääntein. Se ambulanssi oli sininen. Äiti ajoi sitä. Epäilyksemme vahvistui, poika puhui omiaan sujuvasti totisella naamalla.

Kertoiko hän valeuutisen?

Ihminen on aina ollut tarinankertoja, keksinyt satuja, välittänyt ja värittänyt näkemäänsä ja kuulemansa.

Uskontojen suuret moraaliopetukset on tarjoiltu tarinoina. Ne ovat myyttejä, hyvää tarkoitusta palvelevia narratiiveja. Emme koe Raamatun luomiskertomusta valeuutiseksi, vaikkei se annakaan kuvaa siitä, miten maailma nykytiedon mukaan on kehkeytynyt. Kalevalaakaan emme katso valeuutiseksi, pikemminkin tunnistamme sen suomalaisen eetoksen syvimmäksi tulkiksi.

Totuuden tunnistaminen on vaativa rasti. Totuus voi olla mitattava fysikaalinen ilmiö tai matemaattinen kaava. Mutta totuus edustaa myös filosofista ja uskonnollista ajatusta, jolla voi olla kasvattava, moraalinen tai identiteettiä muovaava merkitys.

Jotkut talvisodan tarinat ovat liioittelevia.  Silti ne kertovat jotain olennaista siitä, mitä taisteluissa koettiin ja millä eetoksella Suomen kansa rakensi kansallisen identiteetin.

Mao Tse Tung ui kesällä 1966 Jangtse-joella aaltoja vastaan 15 kilometriä 65 minuutissa, mikä olisi kuivalla maalla juoksevalle hyvälle amatöörijuoksijallekin kova tulos. Sata metriä 26 sekunnissa. Silloinen satasen uinnin maailmanennätys oli 52,9. Mao ei osoittanut väsymyksen merkkejä uinnin jälkeen.

Oliko tapahtuma totta vai tarua? Tarkistuksia ei tehty, tarinaa toistettiin osoittamaan, että Mao oli suuri johtaja. Suuret johtajat esitetään ylivertaisina ihmisinä. Katso vaikka maalauksia, jotka esittävät entisajan kuninkaita ratsun selässä, tai kuvia Vladimir Putinista ilman paitaa. Tai raportteja Urho Kekkosen hiihto- ja kalastusretkistä. Tai Julius Caesarin kuvailuja sotasaavutuksistaan Galliassa.

Mainokset ovat mainioita harhauttajia, kuten Janne Saarikivi kuvaa blogissaan. Lapin kulta valmistetaan Lahdessa, samoin Aura ja Karhu. Lappi, Turku ja karhukaupunki Pori ovat enää oluen ystävien mielikuvavaahtoa. Valeuutisointia vai viatonta markkinointia? 

Väritetyt totuudet ovat ihmiskunnan ikivanhaa perimää, jolla ilmeisesti on paikkansa evoluutiossa. Normaalielämässä olemme osanneet jollain intuitiivisella tasolla aavistaa, mikä on myyttistä ja mikä tieteellistä tai juridista totuutta. Epäilen, etteivät antiikin ihmiset, ainakaan kaikki, ihan oikeasti ajatelleet Zeuksen ja muiden jumalien lööppisekoilun olleen faktista totuutta. Silti mytologialla oli suuri merkitys ihmisten elämässä.

Varsinaisen valeuutisen moraalittomuus on siinä, että kertoja pyrkii pokkana väittämään uutisen olevan yhtä kuin faktiset tapahtumat, tarkoituksenaan harhauttaa yleisöä ja manipuloida.

Eduskunnassa ei saa valehdella. Epätotuutta ja muunnettua totuutta saa kertoa. Yhdysvaltain hallinnossa esitellään vaihtoehtoisia faktoja.

Totta on ainakin, että me kaikki elämme kuplassa, jossa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.

#valeuutinen #totuus #tarinat #myytti #narratiivi #mainos #epätotuus