8. syys, 2019

Sananvapauden hautajaiset, totta vai tarua?

Meillä on luupin alla neljä kansanedustajiin liittyvää sananvapaustutkintaa, caset Räsänen, Tynkkynen, al-Taee ja Mäenpää.

Perustuslain mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Perusoikeutena sananvapaus kuuluu jokaiselle kansalaiselle iästä ja väestöryhmästä riippumatta. (Sananvapauden oikeudelliset rajat)

Sananvapautta määrittelevät myös kansainväliset sopimukset sekä oikeudelliset tulkinnat. Plus hyvän kotikasvatuksen ja käytöksen periaatteet.

Suomen itsenäisyyden aikana sananvapautta on ajoittain koeteltu rankastikin. Ajattelen vaikka sisällissodan jälkeistä kommunismipolemiikkia, suomettumista, Salama-oikeudenkäyntiä tai kiellettyjen kirjojen luetteloja. Me lyseolaispojat luimme ahnaasti Agnar Myklen eroottista kirjaa Laulu punaisesta rubiinista. Ei kirjallisen heräämisemme takia, vaan koska sensuuri oli määrännyt kirjan takavarikoitavaksi. 

Nyt taistelua käydään Twitter-lausumista ja julkkisten mielipiteistä. Avainsanoja ovat vihapuhe, kiihotus, häirintä ja maalittaminen. Ikivanha nimittelykään ei ole unohtunut: hurrit, mamut, mannet, homot, huorat, näitä riittää.

Mielipiteen ilmaisun vapaus on perusoikeutemme. Emme halua elää diktatuurissa, jossa ajatuksiamme syynätään ja jossa toisinajattelijat vangitaan.

Emmekä halua elää valtiossa, jossa olisi sallittua uhkailla, kiristää ja halventaa yksilöitä ja kansanryhmiä.

Vihapuheet ovat johtaneet sanktioihin, rikosepäilyihin ja uhriutumiseen. ”Se oli kiihottamista, parasta tehdä rikosilmoitus.” Tai: ”Enää ei voi olla eri mieltä ilman, että joutuu syytteeseen.”

Jäitä hattuun jokaiselle osapuolelle.

Puhujan ja kirjoittajan on mietittävä, mitä aikoo möläyttää. Sosiaalinen media on jättikaiutin, jonka kautta puolihuolimaton kuiskaus saa megalomaaniset mittasuhteet. Pieni viive ajatuksen ja tulostuksen välillä on kannatettava hyve. Se pätee kaikkeen kanssakäymiseen.

On kyseenalaista julkisesti nimetä jokin ryhmä synnintekijäksi, kuten nyt sateenkaariväki, etenkin jos puhuja ei ole käyttänyt samaa retoriikkaa veronkiertäjistä, työpaikkakiusaajista tai vihapuhujista. Eikä ole hyväksyttyä kutsua maahanmuuttajia vieraslajiksi. 

Epätervettä on jatkuva loukkaantuminenkin. Tai rikosilmoitusten tehtailu. On paikallaan testata sananvapauden rajoja, mutta harmi kyllä samalla tulemme lietsoneeksi vastapuolen uskoa asiansa oikeutukseen. Kaiken typeryyden takia ei kannata pahoittaa mieltään. 

Mielestäni Suomessa saa sanoa mielipiteensä. Samalla minun on kestettävä, että myös minua vastaan sanotaan vahva mielipide. Kunhan vältämme henkilöön tai ryhmään kohdistuvaa leimaamista. Ei tämän pitäisi kovin vaikeaa olla.

Ollessani kristillisen lehden päätoimittaja 90-luvulla sain viikoittain vihapostia, jossa minua uhattiin Jumalan vihalla ja helvetin tulella. Kirjeen ensimmäiset rivit paljastivat, mitä oli tulossa, joten opin heittämään sepustuksen heti roskiin, henkisen tasapainoni turvaamiseksi. Se luultavasti auttoi.

Maailma on muuttunut. Roskikset ovat kadonneet. 

 

#sananvapaus #perusoikeus #vihapuhe #nimittely #loukkaantuminen