19. elo, 2019

”Meillä on vittumainen pomo.” Mutta pitääkö pomon olla mukava?

Otsikon ensimmäisen lauseen sanat virkkoi ystäväni muutama vuosi sitten. Tosin olen kuullut vastaavaa joltakulta muultakin.

”Vihatkoot kunhan pelkäävät”, on keisari Caligulan suuhun pantu lause. Tämä eri muodoissa siteerattu ajatus on siis ainakin 2000 vuotta vanha.”Oderint dum metuant.”

Caligulan johtamisfilosofialle sukua ovat pelolla johtaminen, narsistinen johtaminen ja monet muut kelvottoman johtamisen muodot. Joskus uhkailu on osa johtajan käyttäytymistä, joillekin se on käytännössä ainoa tapa johtaa.

Narsistinen johtaja osaa olla rattoisa silloin, kun se hyödyttää häntä itseään. Vittumainen johtaja toteuttaa kaikissa tilanteissa sitä yhtä ja samaa, nimittelyä, tylyyttä, huutamista, vaikenemista, pikkumaista kyttäämistä, alistamista. Taustalla voi olla luonnehäiriö, katkeroituminen tai ehkä kosto. Firmalle se tulee kalliiksi, tutkitusti.

Entä pitääkö pomon olla mukava?

On johtajia, jotka ovat kaikissa tilanteissa rennon joviaaleja. Väki tykkää heistä, ainakin sosiaalisissa kuvioissa.

Mukavan pomon riski on olla mukava silloinkin, kun pitää tehdä ei-mukavia päätöksiä. Johtaja voi ajautua tilanteeseen, jossa hänellä ei ole kanttia irtisanoa kaveria, vaikka se olisi välttämätöntä.

Tiedän mistä puhun. Johtajaurani alkuvuosina minulla oli melkoinen miellyttämisen tarve. Onneksi ajattelukumppanikseni tuli viisas psykologi Howard Blandau, joka teki minulle perusteellisen testin. Kävin hänen kanssaan palautekeskustelun. Johtamisotteestani sain kannustavaa palautetta, mutta mietittävääkin jäi, erityisesti hänen sanansa:

”Tapio, sinulla on tarve olla pidetty.” Niinpä, olin itsekin tunnistanut tuon tarpeeni. Hän jatkoi: ”Sinun olisi hyvä tiedostaa, että kaikki eivät tykkää sinusta.”

Mieleni syövereissä tunsin vastaväitteen. Kaikkihan minusta tykkäävät. Pienen yksinäisen reflektion jälkeen taivuin hyväksymään, että shrinkki puhui totta. 

Jouduin testaamaan hänen sanojensa merkityksen, kun muutama vuosi myöhemmin päädyin irtisanomaan maajohtajan tämän rahankäyttöön liittyvän hämäryyden takia. Vastaava tilanne tuli vastaan hieman myöhemmin, tosin eri syystä. Sittemmin jouduin hoitamaan saneeraustoimenpiteitä, lomautuksia ja muita vääntöjä. En ollut kaikkien silmissä erityisen pidetty.

Itsereflektiolle siis oli tarvetta. Määrittelin johtamiseni ideaksi sen, että olisin reilu ja kuuntelisin paremmin kuin mikä oli minulle luontaista, mutta olisin valmis ottamaan vastaan myös iskuja. Opettelin ajatusta, että johtaminen on jatkuvaa läheisyyden ja etäisyyden välistä säätelyä. Lähtökohtaisesti halusin olla ystävällinen, mutta samalla määrätietoinen ja rohkeasti haastava. 

Miten onnistuin? Omasta mielestäni kohtuullisesti, mutta se ei taatusti ole kaikkien mielipide.

Vittumaista ja pikkumaista nilkkiä halveksin, ja hänen uhrejaan kannustan hakeutumaan muualle. Ylimukavaa johtajaa rohkaisen jämäköitymään ehkä coachin avulla tai hakeutumaan asiantuntijatehtäviin. 

Onneksi ääripäiden välillä on liikkumatilaa useimmille pomoille. 

 

Ps. Mainitsemani Howard Blandau (1924-2004) on yksi elämääni isosti vaikuttaneista henkilöistä. Kohtaamisemme tapahtuivat vuosina 1972-73. 

 

#huonojohtaminen #mukavajohtaja #etäisyysjaläheisyys #coaching