23. heinä, 2019

Kateus kannustaa ja kärventää. Sillä on rooli kaikenlaisissa yhteisöissä.

”Minun helmasyntini on kateus”, totesi ystäväni vuosia sitten. Kertoi samalla, ketä menestynyttä kollegaa kohtaan hän tunsi erityisen korventavaa kateutta. 

Ei ole tavallista, että joku avautuu rehellisesti kateudestaan. Tarkkaan ottaen en muista kenenkään kertoneen minulle kateudestaan, ainakaan näin suoraan. 

Muut ovat kateellisia, minä en. 

Mukaan ei lasketa sellaisia arjen heittoja kuin että ”kateeks käy” tai ”olin vihreä kateudesta” tai ”ruotsalaiset ovat sellaisia hannuhanhia”.

Evoluutiossa kateudella on roolinsa. On puolustettu reviiriä, liittouduttu, vaikutettu mieliin, ponnisteltu enemmän, skarpattu. Mutta kadeudella on kääntöpuolensa, kaikilla vahvoilla tunteilla on. Se voi tuhota yksilön elämän, lamaannuttaa yhteisön toimintakyvyn ja kiinnittää huomion toisarvoisiin asioihin.

On hyödyllistä ja on haitallista kateutta, kuten psykologi Katja Myllyviita kuvaa Tiedeykkönen Extra -podcastissa.

Miten moni johtaja on tehnyt typeriä päätöksiä yrittäessään osoittaa paremmuutensa vertailussa toisiin johtajaan?

Miten moni työyhteisö on solmussa, koska sen yksi jäsen tuntuu olevan päällikön suosikki? Tai kun jäsenet kilpailevat siitä, kuka saa eniten kehuja ja vähiten moitteita? Puhumattakaan palkitsemiseen liittyvistä tunteista.

Miten moni yksilö on uhrannut onnellisuutensa salliessaan kateuden kasvaa elämän johtolangaksi?

Kateus on kuin tuli. Rajattuna se voi palvella voimanlähteenä. Vapaaksi päästettynä se kärventää kaiken, mihin se koskee. Kiusaamista, kyräilyä, kampittamista, someraivoa, tahallista väärinymmärtämistä, ideoiden torppaamista, mustasukkaisuutta, kyttäämistä ja kaiken keskellä tunnetta siitä, että tämä häirintä on oikeutettua. 

Minulle yllättävintä on ollut havaita pomojen kateutta, kun alaiset menestyvät. Sisar- ja annoskateuden voi jotenkin ymmärtää, mutta alaiskateus on säälittävää.

Matka jäytävästä kateudesta katkeruuteen on lyhyt. Kun pahin on päässyt tapahtumaan, ainoa apu voi olla suostuminen terapiaan tai ainakin vakavaan itsetutkisteluun ja elämänarvojen pohdintaan.

Arkisen kateuden kanssa voi elää, kun muistaa muutaman peukalosäännön.

  1. Myönnä kateutesi, pienikin. Tunnista sanasi ja tekosi, jotka mahdollisesti johtuvat kateudesta. 
  2. Mieti, mitä kaikkea sinulla on, ei vain sitä mitä sinulla ei ole. Harjoittele kiitollisuutta.
  3. Tutki, mitä kateutesi voi opettaa sinulle sinusta itsestäsi. Se kertoo arvoistasi, unelmistasi, heikkouksistasi ja vahvuuksistasi.
  4. Hyödynnä kateuden käyttövoima kehittymiseesi, älä toisten arvostelemiseen ja lannistamiseen.

Kateudesta heitetään huulta, mutta samalla se on tabu. Olisi kiehtovaa kuulla työyhteisöstä, joka kykenee käymään rehellistä ja ei-arvottavaa dialogia keskuudessaan vallitsevasta kateudesta.

#kateus #alaiskateus #työyhteisö #pomo #tunne