17. heinä, 2019

Valta ja sen väärinkäyttö. Vastuussa ovat sekä yksilöt että yhteisöt.

Olen viime aikoina kuullut ja lukenut kylmääviä tarinoita korkeassa asemassa olevan henkilön alistavasta vallankäytöstä. Sekä alaisten tuntemasta pelosta. 

Valta on väline, jota voi käyttää fiksusti ja läpinäkyvästi. Tai sitä voi käyttää peitetysti ja juonikkaasti. Vallasta voi tulla myös itsetarkoitus. Se on huume, joka koukuttaa. Kun siihen tottuu, sen käyttäjä ei edes tunnista olevansa siitä riippuvainen.

Siksi on tärkeää, että vallankäyttäjät vaihtuvat säännöllisesti, yhteiskunnassa, puolustusvoimissa, kirkossa. Se on demokratian ydin. 

Yrityksessä toimitusjohtajan paikka on lähtökohtaisesti aina katkolla, vaikka pitkiä uria onkin paljon. Julkisella sektorilla on sekä määräaikaisia että pysyviä johtajatehtäviä. Kirkossa vannotaan pysyvyyden nimiin. Nostan hattua Björn Vikströmille, joka ehdotti piispanviran muuttamista määräaikaiseksi ja näytti itse mallia luopumalla asemastaan.

On vallankäyttäjiä, jotka kykenevät uudistumaan ja joille valta ei nouse päähän. Mutta kaikilla päälliköillä ei ole yhtä hyviä henkisiä valmiuksia.

Usein valtarakenteet piilotetaan näennäisen demokratian sumuun, esimerkkeinä vaikka puolueet. Ja jo mainitsemani kirkko, tämä minulle tärkeä yhteisö, jossa kukaan ei tunnusta käyttävänsä valtaa, mutta jossa valtaa kuitenkin käytetään, peitetysti, usein kulissien takana.

Kevättalvella vallankäytön mustat puolet ryysivät esiin vanhusten hoitoon liittyvässä keskustelussa. Huonokuntoinen vanhus tarvitsee paikan, jossa asua ja saada hoitoa. Mahdollinen lähipiiri ei osaa, halua tai jaksa kantaa arkista vastuuta. Yhteiskunnallinen vallankäyttäjä putsaa vanhukset pois silmistä. Inhimillisistä arvoista erkaantunut kasvoton pääomasijoittaja, taloudellinen vallankäyttäjä, nylkee hänet putipuhtaaksi.

En tiedä, johtiko nyt jo hiipunut vanhustenhoitokeskustelu pysyviin muutoksiin. Toivottavasti.

Hyvin käytettynä valta on yhteiselämän välttämätön rakennusaines. Valitettavasti valtaan pyrkii usein henkilöitä, joita ei koskaan pitäisi siihen päästää, osaamispuutteiden tai narsististen alistamishalujensa tähden tai koska heiltä puuttuu vallankäyttäjän keskeinen hyve, sydämen sivistys. Itsetunnon puutteistakin on puhuttu.

Yhtälö on sitä vakavampi, mitä hauraampi on kykymme itsereflektioon, johtajina ja yhteisöinä. Jos yhteisö ei kykene tunnistamaan keskuudessaan tapahtuvaa perverssiä vallankäyttöä, puhumaan siitä ja luomaan korjaavia rakenteita, niin henkisiä raatoja syntyy. Meillä tulee olla nollatoleranssi väärää vallankäyttöä kohtaan.

Sivistynyt vaikuttaja tunnistaa heikoimmat ja tukee heitä. Keskiturmeltunut vallankäyttäjä ei tee eroa kohteittensa vahvuuden ja heikkouden välillä. Läpiturmeltunut valtias saa suurimman tyydytyksen alistaessaan heikoimmassa asemassa olevia alamaisiaan. 

Mistä tunnistat turmeltuneen vallankäyttäjän? Vinkki: kuuntele hänen perustelujaan, kun hän puhuu eri mieltä olevalle alaiselleen. Jos hän pyrkii argumentoimaan tiedolla ja faktoilla ja on valmis kuuntelemaan keskustelukumppanin ajatuksia, voit olla luottavaisella mielellä. Jos hän jatkuvasti argumentoi tyyliin että ”asia nyt on niin, piste” tai että ”parasta ajatella niin kuin minä sanon”, niin liitoudu, tee selvityspyyntö ylemmälle taholle, jos sellainen on, tai pakene ja etsi itsellesi toinen johtaja.

 

#valta #politiikka #vallankäyttäjä #alistaminen #sivistys #reflektointi #johtaja #esimies