6. huhti, 2019

Mihin kirkko on vaikuttanut Suomessa? – Teemu Keskisarjan mietteitä

Kirkon rooli suomalaisessa yhteiskunnassa herättää ajoittain tunteikasta keskustelua. Onko kirkon jättämä sosiaalinen jalanjälki plus- vai miinusmerkkinen?

Kirkkoa on syyllistetty mm. suomalaisesta melankoliasta, ylikorostuneesta työmoraalista, seksuaalikielteisyydestä ja tylsistä saarnoista ja virsistä.

Ei ihme, että kirkko itsekin ruoskii itseään eikä aina tohdi olla aidosti kirkko.

Sitä virkistävämpää oli lukea historioitsija Teemu Keskisarjanhaastattelu tuoreessa Sana-lehdessä. Hän vetää maton kirkon mollaajien alta. Kirkko on ollut merkittävä suomalaisen kulttuurin rakentaja, enemmän hyvässä kuin pahassa.

Seuraavassa on muutama poiminta Keskisarjan mietteistä.

”Uskonto ei ole ollut maamme historiassa kehityksen pato vaan koski ja muutosvoiman lähde.”

”Pappi oli 1800-luvun maalaiskylässä se heppu, joka ensimmäisenä opetti perunanviljelyä, tilasi sanomalehtiä, perusti kansakouluja ja palokuntia ja järjesti rokotuksia. Suomessa on keskimäärin ollut täysijärkinen papisto.”

”Papisto oli aikanaan äärimmäisen valveutunut kulttuurisesti. Mikään lapsuudenmiljöö ei ole kasvattanut yhtä paljon suurmiehiä kuin pappila. Ties kuinka monta presidenttiä, kenraalia, taidemaalaria ja kirjailijaa on ponnistanut siitä taustasta.” Tekstiä lukiessani mietin vaikka Säämingin rovastin A.W. Kuusiston pappilan synnyttämää huikeaa muusikkojen ketjua. 

Meikäpappia Keskisarjan ajatukset tietenkin hivelevät. Erilainen kritiikki tulee otettua usein todesta, miksei siis myös tunnustus. Suurmiehiä pappilani ei ole tuottanut, mutta ainakin luovia vastuullisia naisia. Plus heidän jälkeensä joukon upeita nuoria miehiä. 

”Suomi on luterilaisuuden hedelmä paljossa. Se on rakentanut tänne järjestäytyneen ihmiselämän muodon ja hyvinvoinnista huolehtimisen kulttuurin. Luotettavuus ja rehellisyys kuuluvat luterilaiseen etiikkaan. Ilman muuta etiikalla ja uskonnolla on paljonkin tekemistä toistensa kanssa”, Keskisarja maalailee.

Hän myös patistelee kirkkoa: ”Kirkon olisi löydettävä itsetuntonsa. Liekö omanarvontunto unohtunut luterilaisilta 1900-luvusta lähtien. Kirkosta on tullut helppo vastustaja, maalitaulu ja olkiukko, joka ei potki takaisin.” Kirkko on siis turhan kiltti.

Hän pohtii myös maallistumista: ”Mielenterveysongelmat lisääntyvät, vaikka psykiatreja ja lääkkeitä on enemmän kuin ikinä. Voimmeko väittää isossa kuvassa, että maallistuminen olisi parantanut henkisiä kipuja?”

Janne Villan kirjoittama Keskisarja-haastattelu kolahtaa minuun osin siksi, että sain tehtäväkseni toimia Vihdin seurakunnan tulevaisuusryhmän vetäjänä. Ryhmämme sai mandaatikseen tehdä rohkeita ehdotuksia ja strategisia avauksia. Aloitamme laajalla haastattelukierroksella.

Kirkko on epäilemättä tuntenut itsensä altavastaajaksi. Samalla juuri nyt tarvitaan kirkkoa, joka antaa meille henkistä voimaa ja hengellistä syvyyttä. Sekä korottaa äänensä hyvän puolesta ja kaikkea ihmisarvon polkemista vastaan.

Hyvä tulevaisuus rakentuu hyvälle historialle. Se kannattaa muistaa aina, kun mietitään päämääriä ja strategioita.

 

#kirkko #Keskisarja #suomalainenkulttuuri #luterilaisuus #uskonto