24. helmi, 2019

Miksi joku kirjoittaa päiväkirjoja? Löydä oma tapasi reflektoida.

Jotkut kirjoittavat päiväkirjoja, toiset eivät. Tavat ja motiivit vaihtelevat. 

Kirjoittaako vai eikö? Se ei ole kovin tärkeä kysymys. Olennaisinta on kysyä: miten huolehdin siitä, että sopivin väliajoin pysähdyn kokoamaan itseni?

Oman päiväkirjailuni aloitin siirryttyäni lukioon. Ensimmäinen merkintäni on päivätty 23.10.61. Siinä valittelen ylirasittuneisuuttani. Totean myös, että ”sepustukseni ehkä tekee humoristisen vaikutuksen”. Otan siis huomioon, että joku joskus voisi lukea tekstejäni. 

Varsinaisia päiväkirjoja minulle on tähän mennessä kertynyt 17 paksua vihkoa.  

Olen kutsunut kirjoittamistani reflektoinniksi. Kirjoitan, kun minulla on tarve pohdiskella jotain minulle tärkeää teemaa, välillä unelmia ja ajatuskokeita ja seuraavalla sivulla ehkä kipeän asian kääntelyä. Päiväkirjat ovat sisäinen matkani. 

Päiväkirjojen lisäksi minulle on kertynyt kasa maailmalta hankittuja kummallisia vihkoja, joita olen käyttänyt eri elämänteemojen kypsyttelyyn. Niiden sivut ovat täynnä yksittäisiä sanoja, huudahduksia, kysymyksiä ja piirroksia. Kaikessa keskeneräisyydessään ne sisältävät ravistelevaa sälää sekä joskus myös kompaktia pohdintaa.

Itselleni tarkoitetut pohdinnat olen enimmäkseen raapustellut käsin. Se on tuntunut intiimimmältä kuin koneella näpyttely plus luonut vaihtelua sekä hajuraon ammatilliseen tekstintuottamiseen. 

Vasta viime vuosina olen alkanut syventyneemmin lukea, mitä olen joskus kirjaillut. Olen yrittänyt ymmärtää itseäni, tunnistaa ajatusteni ytimiä, etsiä näkökulmaa arkiseen, teologiseen tai filosofiseen kysymykseen sekä ennen kaikkea miettiä kutsumustani, omaa tietäni. Muutamat teemat toistuvat, tosin uusin tulkinnoin. Varsinkin vanhimpia tekstejä lukiessa hymyilyttää, nolottaa ja mietityttää, kaikkea sitä vaihtelevasti.

Jonkun päiväkirja voi olla istuskelu nuotion ääressä, musiikin kuuntelu tai mikä tahansa hetki, jolloin voi olla rauhassa ajatustensa kanssa. Kävely, hiihto, aterian valmistaminen kiireettömästi, rukous kirkon penkissä, ne kaikki voivat olla reflektiivisiä hetkiä.

Elämä sinkoaa meitä kohti yhä uusia kiehtovia impulsseja. Jotkut niistä pakottavat kysymään, onko niissä ehkä kutsu uuteen. Joskus ne jäävät ohikiitäviksi ajatuskokeiksi, joskus ne alkavat hiertää vanhoja mukavia uskomuksiamme. 

Reflektointi on elämän ja impulssien hallinnan ehkä tärkein instrumentti.

Päiväkirjojen kirjoittamisen historiaan pääsee kiinni silmäilemällä SKS:n artikkelia Päiväkirjat tai lukemalla Tero Norkolan esseen ”Tavallisten ihmisten” päiväkirjat

Elämä tuppaa olemaan hektistä kiitämistä tilanteesta toiseen. Niiden keskellä tarvitsemme hetkiä, jolloin kaikessa rauhassa tutkimme elämäämme ja työtämme. Ehkä kysyen: Mitä oikeasti ajattelen?  

Reflektoinnin taidon opettelu on hyvä ratkaisu kiireen hallitsemiseen.

 

#päiväkirja #reflektointi #kiire #itsenjohtaminen #kirjoittaminen #pohtiminen #itsetuntemus