21. tammi, 2017
Ensimmäiset systemaattiset ajanhallintayritykseni tein 70-luvulla. Työskentelin jenkkikuvioissa, ja mentorini neuvoi asettamaan tarkkoja tavoitteita, priorisoimaan ja aikatauluttamaan. Kalenterini oli iso ja komea, sama joita lääkärit käyttivät. Sijoitin sinne kaiken, joskus 15 minuutin tarkkuudella, kaiken. Vessassa käyntejä en merkannut.
Painoin tämän piiskuriohjelmani kanssa vuoden verran, sitten otteeni löystyi. Systeemi sopi monille, mutta minulle ei. Minun kuului saada myös improvisoida. Opin, että psyykeni vaatii ympärilleni hässäkkää.
Seuraavat oivallukset ja havainnot ovat sittemmin auttaneet minua. Yritin jonkinlaisena harjoituksena kirjata sen, mikä on minulle totta:
Parhaiten tunnen olevani kiinni elämisen ja tekemisen juonessa, kun mielessäni on punainen lanka, iso kuva, jotain jota kohtaan tunnen intohimoa. Kun se on mielessä, moni muukin hoituu.
Entä mikä olisi neuvoni kanssaihmisille? Nuorempana minulla oli paljon neuvoja, nyt ei ole. Ei ole yhtä tapaa johtaa itseään, sellaista joka sopisi kaikille. Älä yritä valita tietä. Anna tien valita sinut.
Avainsanat: itsensä johtaminen, motivaatio, elämänhallinta, ajankäyttö, tasapaino, oppiminen
Kuva: Pixabay
Tapio Aaltonen
22.01.2017 15:24
Kiitos, Make.
Markku Silventoinen
Hyvin sä vedät
mallikas lista!
21.01.2017 10:17
Uusimmat kommentit
13.11 | 19:17
Olet varmastikin oikeassa. Häpeä on isosti mukana tässä tematiikassa.
13.11 | 08:05
Kiitos aidoista ajatuksista.
Luulisin, että se mitä seuraa, jos menet kommentoimaan tuollaisessa kuvaamassasi tilanteessa, on luultavasti häpeärangaistus – sinut vain "ignoorataan".
23.09 | 14:48
Hieno syvällinen tunne tässä mukana, arvostan ja yhden ajatuksiisi.
01.09 | 08:09
Kiitos tästä tarinasta ja ajatuksista. Luin tätä ääneen tätini Elsa Pippolan luona Joensuussa.
Terveiset häneltä. Siunausta elämääsi. Tervetuloa Joensuuhun! elsapippola@gmail.com