Blogi

Onko pandemialla ylimaallinen tarkoitus? Tämä kysymys on noussut esille, koska ihminen on merkityksiä ja tarkoituksia etsivä olento. Onko pandemia osa kosmista hyvän ja pahan tai Jumalan ja saatanan välistä taistelua? Onko menossa viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää?

Pandemialla epäilemättä on merkitys, sellainen, minkä me annamme sille. 

Sen sijaan en osaa tunnistaa sille ennalta määrättyä elämää suurempaa tarkoitusta. Elämässä tapahtuu asioita, jotkut pieniä, jotkut suuria. Jotkut tapahtuvat meistä riippumatta, jotkut meidän takiamme tai myötävaikutuksellamme. Jumalan selän taakse emme voi paeta. Vastuu tehdyistä virheistä ja tulevista ratkaisuista on meillä itsellämme.

Virus on osa luontoa, luomakuntaa. Lähtökohtaisesti jokainen luontokappale on arvokas, vaikka yksilöinä ja lajeina arvotammekin niitä plus- ja miinusmerkkisinä. Jänis ei pidä kettua arvokkaana. Kettu puolestaan arvostaa jänistä. Arvottaminen riippuu siitä, missä kohtaa ravintoketjua olemme.

Virusta emme arvosta, koska olemme sen saalista. Virus arvostaisi meitä, jos sillä olisi kyky ajatella.

On lohdullista ajatella, että nytkin elämme vaihetta, joka lähtökohtaisesti on luonnollinen. Meille tämä on kriisi, COVID-19:lle tämä on lahja.

Vaikka emme etsisi pandemialle jumalallisia merkityksiä, niin voimme kysyä, onko ihmiskunta rikkonut jotain, jonka seurauksista nyt kärsimme, kantanut vastuunsa kehnosti. Toteutuuko tässä rikoksen ja rangaistuksen kaava? Olemmeko puuttuneet luonnon tasapainoon tavalla, jonka seurauksista joudumme kärsimään? 

Ennen globaalin liikkumisen ja modernin teknologian aikaa ei ollut pandemioita vaan korkeintaan yhden maanosan laajuisia kulkutauteja. Syrjässä asuvat alkuperäiskansat olivat turvassa.

Eliöillä on luontainen pyrkimys vallata alaa ja siten turvata oman lajinsa jatkuminen. Se on niiden vietti. Lupiinit leviävät Suomessa ja alppiruusut Skotlannin Ylämaalla, koska muu kasvikunta on heikosti varustautunut niiden leviämiseen. Jossain kohtaa tulee luonnollinen stoppi, saturaatio. 

Vanhat kulttuurit suurkaupunkeineen laajenivat, kunnes ne tukehtuivat itseensä.

Megamittakaavassa ihmiskunta toteuttaa tätä samaa. Seuraamme luonnollista viettiämme. Valloitamme alaa, kehitymme, voitamme esteitä, unelmoimme uudesta, kasvamme.  Jossain tulee piste, jossa systeemi romahtaa, luultavasti paljon ennen auringon energiavarojen loppumista viiden miljardin vuoden kuluttua.

Tämä ei ole dystopiaa, vaan luonnonlakien kanssa elämistä. Pandemioita tulee, koska niille tarjoutuu mahdollisuus. Väestö kasvaa, koska se on mahdollista. Tappavia sotia käydään, koska ne ovat mahdollisia.

Pohjimmiltaan menossa on näkymätön taistelu. Jotkut kokevat käyvänsä sotaa nimeltä tietämättömyys vastaan tieto tai osallistuvansa kilpajuoksuun lajissa luonto vastaan teknologia, jossa luonto lopulta luovuttaa. Minun näkemykseni on, että vastakkain ovat vietti ja arvot. 

Pandemian suuri kysymys on, mitä me lopulta haluamme elämältä ja tulevaisuudelta. Tätä miettiessämme olemme etiikan kovimmassa ytimessä.

Minkä tarkoituksen siis annan pandemialle? Vastaan, kun tiedän, mikä on elämän tarkoitus.

#merkitys #tarkoitus #pandemia #korona #luonto #teknologia #arvot #etiikka

Selviytymistarinamme tuntuvat polarisoituvan koronan aikana.  Olen sankari tai uhri. Koen kirineeni palkintopallille tai olen tippunut luuserien letkaan. 

Sankareilla menee hyvin. He pitävät karanteenin tarkasti ja moittivat rikkureita. He kertovat muille, millä keinoin koskemattomuuden voi saavuttaa. Tärkeintä on säilyttää positiivisuus ja karkottaa ahdistus mielestä. Tunnelin päässä on valoa. Kevät koittaa. Sosiaalisessa mediassa he jakavat kuvia elämän tähtihetkistä.

Uhrit kokevat itsesääliä ja pelkoa. He kritisoivat päättäjien toimintaa, vaipuvat alakuloon ja kadehtivat niitä, joilla menee hyvin ja vielä rehvastelevat sillä. Hyvän elämän oppaiden Viisi keinoa masennuksen kukistamiseen tuntuu heistä lapselliselta pellepuheelta.

Tämä kärjistävä jaottelu on ikiaikainen, vivahteineen ja välimuotoineen. Nyt se terävöityy erityisen näkyväksi. Jotkut ovat taipuvaisia elämään sankari-uhri-janan jommassa kummassa ääripäässä. Useimmat surffaavat niiden välillä.

Moni meistä tuntee niitä yltiöpositiivisia, joita arjen koettelemukset eivät hetkauta piirun vertaa. Heille ongelmat ovat pelkästään mahdollisuuksia. Niitäkin tunnemme, joiden luontainen lahjakkuus on elämän vaarojen tunnistaminen. He selviytyvät välttämällä riskejä ja murehtimalla niitä, etukäteen ja varmuuden vuoksi.

Sankaristrategian valinnut saattaa kieltäytyä myöntämästä, että jotain ylipäänsä voisi olla pielessä. Uhri puolestaan ammentaa voimaa siitä, että uppoutuu päivittelemään päättäjien kyvyttömyyttä, kaikkialle soluttautuneita salaliittoja ja omia toistuvia vastoinkäymisiään.

”Korona on tuhonnut elämäni.”  ”En siedä koronanyyhkytystä.” Uhri pitää sankaria pinnallisena teeskentelijänä, ja sankari nimeää uhrin säälittäväksi tillittäjäksi.

Luontaisista piirteistämme voi muodostua puolustus- ja välttämismekanismeja eli defenssejä. Jotkut pitävät sellaisia lähtökohtaisesti hyödyttöminä ja väärinä, ainakin jos niistä on tullut jäykkiä maneereja. Ne voivat kuitenkin olla tarpeellisia, jos käytämme niitä tarkoituksenmukaisesti. 

Kumpi on parempi tapa suojautua kriisitilanteessa, yltiöpositiivisuus vai käpertyminen? Ärsyttävyydestään huolimatta molemmat voivat puolustaa paikkaansa, jos ne akuutin kriisin aikana pitävät henkilön henkisesti koossa. Molemmat ovat huonoja, jos ne murentavat kykyämme suhtautua elämään toiveikkaan realistisesti. 

Kypsä aikuisuus on valmiutta käsitellä ongelmia ja samalla haarukoida ratkaisuja ja mahdollisuuksia. Jos elvistelet sankaruudellasi, niin hanki itsellesi annos todellisuudentajua ja empatiaa. Jos olet itsesääliin vaipunut uhri, niin nosta katseesi navastasi ja lausu varovainen kiitos Elämälle.

#korona #sankari #uhri #pelko #defenssi #toiveikkuus

”Parhaimmillaan hän on hurmaava, karismaattinen ja vakuuttava. Sitten hänestä saattaa yht’äkkiä tulla nipottava ja ilkeä.”

”Hän on normaalisi selkeä argumentoija ja rohkea aloitteentekijä, jonka kanssa on antoisaa keskustella. Joissain tilanteessa hän pienentyy pelokkaaksi ja epäselväksi hiireksi.”

Onko tuttua? Näitä tarinoita kerrotaan johtajista, kavereista, kasvattajista. ”Normaalitilanteessa Make herättää luottamusta, mutta stressissä hän lopettaa kuuntelun ja alkaa nipottaa pikku asioista.”

Parhaiten huomaan tämän itsestäni. Normipäivän jälkeen ihmettelen, mistä sain kaikki ne ideat ja miten ihmeessä sain muut vakuuttumaan niistä. Sitten tulee päivä tai tilanne, jolloin sönkkään, heittelen huonoja vitsejä ja vajoan itsesääliin. Jonkin verran olen kyennyt etukäteen tunnistamaan epävarmat tilanteeni. 

On monta tapaa regressoitua. Yksi vetäytyy kuoreensa marttyyrina tai panikoituu, toinen raivostuu silmittömästi tai alkaa tärkeillä ja jäkittää. Meistä tulee kiukuttelevia kakaroita tai mököttäviä murkkuja. Kun se alkaa ja saa täydet kierrokset, sitä on vaikea katkaista.

Jälkeenpäin sitä häpeää käyttäytymistään. Mikä minuun meni? Aamulla en suunnitellut, että käyttäytyisin typerästi. 

Kukaan meistä ei suunnitellut, että käyttäytyisi aikuisena kuin silloin lapsena. Naistaan hakkaava mies ei missään vaiheessa tehnyt päätöstä, että ”rupeanpa perheväkivallan harjoittajaksi”. Tai että ”ryhdyn pomoksi, jonka nähdessään alaiset jäykistyvät pelosta”. 

Mitä pitäisi tehdä, että välttyisi regressiokäyttäytymiseltä? Joku ehdottaa fyysisen kunnon ylläpitoa, toinen parempia yöunia, kolmas kiireen vähentämistä, neljäs meditaatiota ja mindfullnessia, viides vetäytymistä hiljaisuuden retriittiin, kuudes vuorovaikutuskurssia ja seitsemäs rukousta. Omasta puolestani suosittelen tuota kaikkea. Sekä päälle juuri itselle istuvaa terapiaa sekä ymmärtäväistä luottokumppania sparraajaksi. 

Noista kaikista on taatusti enemmän hyötyä kuin haittaa. Stressin välttäminen ja oman mielen ymmärtäminen ovat suuri apu. Mutta mikään niistä ei poista regressiivisen käyttäytymisen juurisyytä, elettyä elämäämme ja varhaista historiaamme. 

Tulla sinuksi itsensä kanssa. Se alkaa siitä, että tunnistan, mitä minussa kulloinkin tapahtuu. Usko pois, vaikket olisikaan hikeentyvä raivooja, sinulla ovat omat tapasi regressoitua. Ellet usko, niin haastattele ihmisiä, jotka tuntevat sinut. Puolisoasi, lapsiasi, ystäviäsi, työkavereitasi, alaisiasi. He tietävät enemmän kuin luulet. Vakuuta heille, että toivot rehellisiä vastauksia. Vakuuta myös, että et kosta, vaikkei heidän vastuksensa miellyttäisi sinua.

Osa johtamisen ongelmista tulee regressiivisestä käyttäytymisestä. Omasta tai alaisten, usein molempien.

Meillä ovat traumamme, jotka ovat löytäneet piilopaikkansa pitkän evoluution muovaamassa hermojärjestelmässämme ja aivojemme tunnemuistissa. Sopivana hetkenä ja joskus yllättäen ne ottavat elämämme ohjauspuikon haltuunsa, vähäksi tai joskus pitemmäksi aikaa.

Ei ole konsti johtaa ja vaikuttaa muihin silloin, kun olen parhaimmillani. Konsti on hanskata tilanteet silloin, kun olen huonoimmillani.

#regressio #taantuminen #heikothetket #primitiivireaktiot #häpeä #pelko #hermojärjestelmä

Koronasta liikkuu ristiriitaista tietoa siksikin, että kaikkeen viestintään ja vuorovaikutukseen kuuluu epämääräisyyttä ja bluffia. 

Jos poliitikko tai yritysjohtaja sanoo päätöksen olevan välttämätön ja ainoa vaihtoehto, niin viestiin liittyy harhautus. Jotain jää kertomatta. Esimerkiksi se, että vaihtoehtoja oli, mutta ne olivat syystä tai toisesta vaikeita ja epätoivottavia. 

Vaihtoehtoja on aina, valinta riippuu valitusta näkökulmasta.

Harhauttamista on myös, kun A-talkin keskustelija jättää vastaamatta varsinaiseen kysymykseen ja siirtää huomion kokonaan muuhun. Ja kun esimies tai alainen saa moitteita huonosta käyttäytymisestään, hän suorittaa hämäysoperaation kehumalla, mitä hyvää hän on saanut aikaan. Moitteiden sijaan hän ansaitsisi kimpun ruusuja ja palkankorotuksen. 

Kuulijoiden jallittamista on, kun puhutaan rakenteellisista uudistuksista ja toiminnan kehittämisestä mutta tarkoitetaan joukkoirtosanomisia. Tai kun työntekijä suitsuttaa lipevästi kollegansa pätevyyttä tavatessaan häntä, mutta nolaa häntä muualla. 

Harhauttaja pyrkii vaikuttamaan kuulijoiden ajatteluun valitsemalla ilmaisuja ja asioita, jotka ovat itselle edullisia ja vastaanottajalle mieluisia. Tai sujauttamalla mukaan osatotuuden sisältävän iskulauseen. ”Missä EU, siellä ongelma” – yksi nerokkaimmista faktan muotoon puetuista ajatusohjureista ja pelkistyksistä. 

Enää meillä ei ole ongelmia. On vain haasteita.

Bluffi on jokaisen eläinlajin elinehto. Susi jujuttaa peuran juoksemaan laumansa rakentamaan ansaan. Hautova lintu eksyttää lähestyvän ketun kauemmas herkullisista munista. Huijaaminen on meidän geeneissämme. Sen avulla ihmislaji on selvinnyt hengissä. Mietitään vaikka suurta sotapäällikköä, joka ovelalla harhautuksella voittaa ylivoimaisen vihollisen.

Ei ihme, että vuorovaikutus ja dialogi on vaikeaa. Ja joskus mahdotonta.

Eduskunnassa ei saa käyttää sanaa valehtelu. Sen sijaan on korrektia tehdä kielellinen harhautus ja puhua totuuden vääristelystä. Itse asia ei siitä muutu, huijaamista ja valehtelua tapahtuu, ja johonkin rajaan saakka se on kulttuurisesti hyväksyttävää. Joskus totuuden kertominen tai kohtaaminen voi olla julmaa ja sen kaunistelu ymmärrettävää. 

Fuskaaminen on luonnollista, mutta usein myös raivostuttavaa ja moraalitonta. Pahimmillaan se on valehtelua tai ainakin sukua sille.

Jokainen pientä lasta kasvattanut tietää, mistä puhun. Lapsia on helppo jymäyttää, mutta me aikuisetkin menemme iloisesti halpaan.

Mikä siis neuvoksi? Ainakin on havaittava, että elämme jatkuvassa sosiaalisessa savusumussa. Itsekin sumutamme jatkuvasti. Jospa edes tiedostaisimme, mitä meissä ja meille tapahtuu.

Kuunnellaan siis tarkasti, mitä vivahteita meihin kohdistuva viestintä sisältää. Mitä puhuja tai kirjoittaja sanoo ja miten. Entä mistä hän vaikenee? Omaankin viestintään ja bluffiin kannattaa tutustua. 

Tässä pari blogiani aiheen tiimoilta:

Totuus – arvojen arvo vai haikailua johonkin, jota ei enää ole?

Totuus kantaa aina, mutta joskus sen kertominen voi olla vaikeaa.

#harhautus #bluffi #eksyttäminen #huiputus #uskottelu #jymäytys #sumutus #narutus #fusku #satuilu #kaunistelu #kusetus #valehtelu #petos #totuus (kiinnostavaa, että sanalle totuus on vaikea keksiä synonyymejä)

Onko toimintasi vain käsillä olevien ongelmien hätäisiä ratkaisuyrityksiä? Tai lähinnä vanhan toistamista? Jos on, niin kannattaisi alkaa miettiä transsendenssia.

Trans viittaa rajan ylittämiseen, näköesteen takana olevaan, toisenlaiseen ja outoon. Jotain muuttuu, ja kavutaan esteen toiselle puolelle. Mieti vaikka sanoja transformaatio, transport, transistori, transsi ja transsukupuolinen. Aikoinaan transsendenssilla tarkoitettiin ylimaallista ja tuonpuoleista. Sitten mukaan tuli filosofinen ja psykologinen ulottuvuus.

Nyttemmin transsendenssista puhutaan usein kokemuksena, jossa minää tai yhteisömme tarkastellaan suhteessa ulkoiseen maailmaan, toiseen ihmiseen ja kuplaan, itselle vieraaseen tieteenalaan, tulevaisuuteen tai vaikka minän kehittymiseen. Merkityksen ja kutsumuksen psykologiassa käytetään termiä Self-transcendence, minän tai itsen ylittävyys.

Transsendenssin kokemus näyttää olevan universaali.

Positiivisen psykologian isähahmot Christopher Peterson ja Martin Seligman tunnistivat laajassa tutkimuksessaan kuusi universaalia hyvettä: Viisaus ja tieto, Rohkeus, Ihmisyys, Oikeudenmukaisuus, Kohtuullisuus sekä Transsendenssi. 

Transsendenssiin he sisällyttivät käsitteitä: kauneuden arvostaminen, ihmettely, kiitollisuus, toivo ja suuntautuminen tulevaisuuteen, huumori ja leikkimielisyys, henkisyys ja hengellisyys, usko sekä tarkoituksen kokeminen. Kaikki ilmiöitä, jotka ovat rationaalisen lineaarisuuden ja ennakoitavuuden ulkopuolella.

Fjodor Dostojevski pohdiskelee transsendenssin merkitystä: ”Jos suunnattoman suuri riistetään ihmisiltä, he eivät halua elää vaan kuolevat epätoivoon. Suunnaton ja ääretön on ihmiselle yhtä välttämätön kuin pieni planeetta, jolla hän asustaa.”

Kyse voi olla suuresta intuitiivisesta oivalluksesta. Tai usein arkisemmasta ilmiöstä, joka tapahtuu erilaisissa risteyskohdissa. Mitä voimme kuvitella mahdolliseksi, vaikkemme havaitse sitä? Mikä on minän suhde ulkoiseen todellisuuteen? Mikä on minän suhde sinään? Mitä voisin oppia siitä, mitä en täysin ymmärrä? Minkä suuremman todellisuuden osaksi miellän itseni? 

Heureka. Jotain loksahti paikalleen. Oudosti.

Suosittuja transsendenssi-ilmaisuja ovat esimerkiksi: ”Teen tämän perheeni hyväksi.” ”Olen isänmaan asialla?” ”Omistan työni tieteelle.” Tai taiteelle. Vastaavia merkityksiä annamme sanoille ilmasto, universumi, aate, Jumala.

Omia transsendenssin kokemuksiaan voi tunnustella muutaman apukysymyksen avulla:

Mitä tai keitä palvelen? Tähän on helppo löytää monia vastauksia, kuten yhteisöäni, asiakkaitamme tai vaikka suomalaista työelämää.

Mille kumarran? Vastauksia tulee vähemmän. Messin tekemälle upealle maalille ehkä. Ylivoimaisen koskettavalle musiikkiesitykselle. Rohkealle, viisaalle ja epäitsekkäälle johtamisteolle. Sinulla on oma listasi.

Minkä edessä polvistun? Vastausten määrä typistyy. Ehkä niitä löytyy vain 2-3, mutta ne ovat sitäkin räjäyttävämpiä. 

Kypsään ihmisyyteen kuuluu kyky polvistua.

Reflektiotehtävä. Mieti mainittuja kuutta hyvettä. Miten ne auttaisivat siirtymään pandemian jälkeiseen aikaan?