1. joulu, 2018

Moukka vai tietäjä

Johtaja tarvitsee yleissivistystä, tietämystä elämän eri aloilta. Pelkkä numeroiden tai teknologian ymmärtäminen ei riitä, vaikka niistä on valtavasti hyötyä. Hänen tulee ymmärtää psykologiaa, viestintää, filosofiaa, valtio-oppia, sosiologiaa, taiteita, politiikkaa ja jopa teologiaa. Ainakin pintapuolisesti.

Johtaja johtaa maailmassa, joka on monimutkainen, moniarvoinen, monikulttuurinen ja moniongelmainen. Hyvä tulos syntyy vain vaivoin jos lainkaan pelkkien lineaaristen päättelyjen ja peukalosääntöjen lopputulemana. Se on seurausta monien asioiden yhteisvaikutuksesta.

Joskus muinoin oli aika, jolloin hoida homma riitti. Väki saatiin liikkeelle ja kilpailijat tutisemaan. Sanansa sylkäistyään pomo lähti hirvimetsälle ja palasi maanantaina ottamaan vastaan alaisten raportit. Sitä aikaa ei enää ole, eikä se palaa.

Yleissivistys on kouluttautumista, myös oman osaamisalueen sivusta, sekä arvostavaa käytöstä kanssaihmisiä kohtaan.

Yleissivistyksen pikakursseja ei liiemmin ole tarjolla, joten kannattaa valita pitkä tie. Sivistyksen hiominen ja kartuttaminen on elinikäinen prosessi. Siihen kuuluu asioiden ja ilmiöiden uteliasta seurantaa ja kunnioittavaa vuorovaikutusta ihmisten kanssa.

Onneksi näitä yleissivistyneitä johtajia on, laaja-alaisia, monipuolisia, elämää ymmärtäviä. Kohtaamistani johtajista saisi koottua huippubändin, urheilujoukkueen, remonttiporukan, historiantutkimuskerhon, kirjallisuuspiirin tai teologisfilosofisen keskusteluporukan. Monet tekevät vapaaehtoistyötä sekä uransa aikana että sen jälkeen. Eivätkä nämä harrastukset ja kiinnostuksen kohteet tee heistä huonompia johtajia, pikemminkin päinvastoin.

Ideat ja innovaatiot syntyvät risteyskohdissa, kun asioita sekoitetaan keskenään. Omaan alueeseensa kapeasti keskittynyt henkilö osaa tehdä pieniä parannuksia aikaisemmin keksittyyn. Laajemmalla alueella liikkunut ja eri aloilta valaistunut saattaa olla valmis kokeilemaan jotain kokonaan uutta.

Johtamista voi oppia lukemalla Waltaria, kuuntelemalla jazzia, keskustelemalla kapellimestari Hannu Linnun kanssa, katselemalla Picasson maalauksia tai seuraamalla, miten teatterissa tehdään työtä. Johtaminen on poikkitieteellistä, poikkitaiteellista ja poikkikulttuurista. Joskus se on myös poikkipuolista: hyvän johtajan tulee toisinaan kulkea vastavirtaan.

Fyysisessä harjoittelussa puhutaan treenien monipuolisuudesta. Jos toistaa vuodesta toiseen samaa jalkakyykkyä ja hauisvääntöä, kehittyminen pysähtyy, kunto polkee paikallaan, eikä lihas enää vahvistu. Harjoittelu tarvitsee variaatioita. Sama pätee henkisellä puolella.

Johtaminen tylsistyy, jos johtaja junnaa aina samaa kuin ennenkin ja kuuntelee luokkahuoneessa suunnilleen samat luennot kerran vuodessa.

Joskus on hyvä mennä ryhmän kanssa vaikka metsään, jotokselle tai lyhyelle vaellukselle, jutella ja kysyä, mitä luonto voisi opettaa johtamisesta. 

Kapea-alainen ja pahimmillaan moukkamaisuutta (ehkä tietämättään) ihannoiva johtaja on ennen pitkää vaaraksi itselleen ja yhteisölleen. Viisas johtaja toimii eettisesti ja kykenee suunnistamaan yllätyksellisessä toimintaympäristössä.

Muuten, Platonin mukaan valtion johtajien tulisi olla filosofeja.

 

Ps. Käsittelin tätä teemaa muutama vuosi sitten kirjassani Johda ihmistä – Teologiaa johtajille. (Alma Talent 2011). Yksi aihetta käsittelevä teksti on artikkelini Henkisen johtajuuden dramaturgia.

 

#johtajuus #sivistys #yleissivistys #viisaus #tiede #taide #metsä #monikulttuurisuus