12. loka, 2018

Pettymykset voivat olla energiasyöppöjä tai energian lähteitä

Milloin petyit viimeksi?

Olemme opetelleet pettymyksen käsittelyä lapsesta saakka. Silti monet meistä kamppailevat sen kanssa läpi elämänsä.

Kaupan karkkiosastolla lapsi purkaa pettymystään parkumalla. Aikuinen purkautuu kärvistelemällä itsekseen tai suoltamalla tuntemuksensa kaveriporukalleen.

Petyn, kun en saa tavoittelemaani työpaikkaa, kun rakkauteni kohde kiinnostuukin jostakusta toisesta, kun tarjoukseni ei mennyt läpi, kun rekrytointi epäonnistui, kun lomasuunnitelmat kariutuvat, tai kun puolisoni on arkisen tylsä, vaikka olimme suunnitelleet romanttisen illan.

Syitä on satoja. Pettymykset kuuluvat ihmissuhteisiin, uraan, urheiluun, kaikkeen. Minulla oli odotus, pitäisin hienon esityksen, ponnistelin sen eteen, ja sitten jokin hirtti kiinni.

Ehkä vetäydyn jonnekin laastaroimaan haavojani. Palaan parrasvaloihin uudistuneena tai vaihtoehtoisesti katkeroituneena ja kostonhimoisena.

Varsinkin ihmissuhdepettymykset saattavat syöpyä sieluumme loppuelämäksi. Parisuhteessa toinen kokee vuosien ajan pettymyksiä ja hautoo niitä tai hautaa ne. Sitten hän tekee ratkaisunsa ja lähtee. Toinen puolestaan pettyy ja kietoo katkeruuteen kaiken, mikä edustaa sitä toista.

Usein aika tekee tehtävänsä, tulehdukset paranevat, ja elämä palaa raiteilleen.  Joskus nopeasti, joskus muutamassa vuodessa. Joillakuilla ei koskaan.

Muutaman kerran olen pettynyt ihmiseen, joka ilmiselvästi on antanut minulle väärää tietoa. Kusettanut. Se ei haittaa, jos tyyppi on tuntematon basaarikauppias. Mutta se riipaisee, jos kusettaja on luotettuni. Onneksi niitä tilanteita on ollut vain muutama, enkä ole kadottanut yleisluottamustani ihmisiin.

Useimmin ja syvimmin petyn itseeni. Heittäydyn tehtävään, ja sitten arvioin tilanteen väärin. Ilmiselvästi minun olisi pitänyt hahmottaa tilanne paremmin, olla rehellisempi ja tarkkaavaisempi. Toimintaani ehkä ohjasi jokin puolitiedostettu motiivi, joka vei ajatukseni harhaan. Sitten tajusin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, liian myöhään.

En tiedä, onko tämä tällaisen paljon ihmisten edessä esiintyvät henkilön spesiaalidilemma, ja onko eri ammattikunnilla omat pettymyksen lähteensä.

Näitä pettymyksiä joudun käsittelemään tasaisin väliajoin. Ruoskin itseäni. Herään yöllä kelaamaan tilannetta, nukahdan uudelleen ja herään taas raskas kivi rinnan päällä. 

Sarjapettyjät ovat oma heimonsa. He pettyvät taajemmin ja voimakkaammin kuin tavalliset ad hoc -pettyjät. Ehkä he ovat myös voimakkaimmin tuntevia lähimmäisiä.

Pettymysten hallinta on tärkeimpiä oman itsen johtamisen taitoja. Käsittelemättöminä pettymykset voivat johtaa katkeruuteen, kostamiseen tai kyynisyyteen. Mikäli tämä k-kolmikko kaappaa meistä niskalenkin, elämän katastrofin ainekset ovat käsissä.

Selviytymistaktiikoita on useita. Minulle toimii, että myönnän pettymykseni ja annan sille tilaa. Ehkä kirjoitan fiiliksistäni päiväkirjaan, ehkä puran tuntemuksiani jollekulle, ja sitten päätän ottaa uuden startin. Jotkut parhaista ideoistani ja teoistani ovat syntyneet pettymysten jälkimainingeissa.

Pety. Mutta varo pykäämästä pesää pettymyksen päälle. Jos yhtään välität itsestäsi ja muista. 

 

#pettymys #elämänhallinta