8. syys, 2018

Neljä unohtunutta arvoa: sankaruus, jalomielisyys, kunnia, oikeudentunto

Jos firmanne tai hankkeenne olisi perustettu tuhat vuotta sitten, niin nykyarvonne poikkeaisivat melkoisesti silloisesta arvomaailmastanne.

Arvokeskusteluja käytiin silloinkin. Ilman fläppejä ja ryhmätöitä. Arvopuheita pidettiin ja arvostetuista teoista palkittiin. 

Mietitään vaikka arvoa sankaruus.Maltan Johanniittain ritarikunta arvosti jäseniään, jotka taistelussa ottomaaneja vastaan lähtivät vapaaehtoisesti uhkarohkeaan operaatioon osoittaakseen sankaruuttaan. 

Melko kaukana olisi ajatus, että SuperHyperMachine Oyj:n arvoluettelon kärjessä olisi sankaruus, saatteella: ”Valloitamme sankarillisesti uusia markkinoita. Arvostamme henkilöstömme sankarillisia uhrauksia jalojen päämääriemme hyväksi.”

Tuhat vuotta sitten hyviä hallitsijoita arvostettiin jalomielisyydestä. Ei paha arvo. Vähäisiin väärinkäytöksiin, mokiin ja loukkauksiin voi suhtautua joko kostonhimoisesti tai jalomielisesti. Pikkunilkit janoavat verta, kun taas joillakin on kanttia olla jalomielinen.

Meidän johtamispuheemme lähtee taistelun retoriikasta. Kilpailijat murskataan. Johtaja voi antaa armoa, mutta lähellä kähmivät rivaalit alkavat pitää häntä pehmeänä ja otteensa menettäneenä.

Muslimien kauppalaivastoja kohtaan Maltan sankarilliset ritarit eivät olleet kovin jalomielisiä. Heidän elinkeinonsa oli merirosvous.

Entä kunnia? Sitä meidän on vaikea edes ymmärtää. Urheilijat voivat tuoda maalleen kunniaa, mutta tunnekokemuksena kuvittelen sen olevan erilainen, kuin mitä entisaikojen väki koki. Kunnian tähden haastettiin kaksintaisteluun, mitä me pidämme paitsi turhana myös typeränä.

Kunnianloukkaus on kiellettyjen listalla meilläkin. Silti kunnia tuntuu jotenkin vanhanaikaiselta. Ahneudessaan Lokapojat Oy toimi kunniattomasti ja laski keräämänsä lietteet sadevesiviemäreihin. Moni muu toimii oikein, mutta tärkein draiveri ei aina ole kunnia vaan kärähtämisen pelko.

Oikeudentunto on sekin häviävää perinnettä. Tosin oikeuden mukaisuudesta puhumme, ja lakimme tähtäävät kansalaisten tasapuoliseen kohteluun. Oikeuden tunto toimii silloinkin, kun ei ole mahdollista vilkaista lakikirjaa tai jos lain tiukka tulkinta aiheuttaisi kohtuuttoman vääryyden.

Platonille oikeudentunto oli yksi kolmesta huippuhyveestä. Oikeudentuntoista johtajaa arvostetaan, mutta rekrytesteissä en ole huomannut sen kuuluvan tärkeimpiin valintakriteereihin.

Mitä yritän sanoa? Ensiksikin, että arvojen ja hyveiden hierarkia muuttuu pikkuhiljaa huomaamattamme. Toiseksi: vallitsevat arvot vaikuttavat oikeasti elämäämme. 

Hiukan harmittelen kielemme ja tunteidemme köyhtymistä. Muodissa ovat omaa etua korostavat hyötyarvot. Maailma olisi erilainen, jos meitä ohjaisivat sankaruus, jalomielisyys, kunnia ja oikeudentunto. 

Entä jos äityisin ritarilliseksi?

 

Ps. Arvo on merkitys, jota pidämme tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena. Hyve on eettisesti painottunut arvo, joka on osa persoonaamme ja näkyy käyttäytymisessämme.

Ps.2. Sankaruudesta olen kirjoittanut blogin Kuka on sankari? Vai ollaanko me kaikki?

#sankaruus #jalomielisyys #kunnia #oikeudentunto #oikeudenmukainen #ritarillisuus #arvot #hyveet #organisaatio #johtajuus