17. kesä, 2018

Kuka on sankari? Vai ollaanko me kaikki?

J. Karjalainen oli väärässä laulaessaan, että ”me ollaan sankareita kaikki”. Vaikka katsoisimme ”oikein silmin”, niin silloinkaan meistä kaikista ei löydy sankaruutta. Aina ei löydy edes ihmisenä elämisen nollatasoa.

Ymmärrän J. Karjalaisen jalon idean. Sankaruus on muutakin kuin parrasvaloissa patsastelua. Arjen sankareita on enemmän kuin näemme. Mutta joukossamme on myös antisankareita, pelkureita, itsekkäitä laskelmoijia, joiden ainoa sankaruus on siinä, että he ovat kieroilleet kilpailijat pois polultaan.

Antiikin tarinoissa seikkailivat ihmismäisten jumalten lisäksi Kreikan myyttien sankarit, heerokset Herakles & co, sekä Rooman legendaariset gladiaattorit. Useimmiten sankaruus liittyi taisteluun tai ihmisten pelastamiseen. Filosofeja ei kutsuttu sankareiksi.

Meidän sankaritarustoamme ovat toimintaelokuvat. Esimerkiksi Armageddon, jossa Bruce Willis pelastaa planeetan, kun asteroidi uhkaa tuhota sen. 

Yhdysvalloissa Vietnamin ja Irakin sodissa kunnostautuneita veteraaneja kutsutaan sotasankareiksi, varsinkin jos he ovat olleet upseereita. Sotasankaruuteen liittyy koskemattomuus ja usko henkilön lahjomattomuuteen.

Ruotsissa heitä ei ole, ymmärrettävistä syistä. Tosin heistä ei paljon puhuta Suomessakaan, poikkeuksena lentäjäsankari Jorma Sarvanto, tarkka-ampuja Simo Häyhä ja muutama muu. Sankaruus istuu huonosti pohjoismaisen demokratian käyttöarvoihin.

Kokonaan eri sarjaa ovat sitten sankarivainajat. Sankarihaudoilla muistelemme heitä, jotka eivät palanneet rintamalta. Sankaruus annetaan, kun kuollaan.

Neuvostoliitossa puhuttiin työn sankareista. Prenikan sai rintaan, kun oli tehnyt pitkää päivää tehtaassa kurjalla palkalla ja kun sattui olemaan paikallisen johtajan suosiossa.

Dramaattisimpia sankarikuvauksia on Sibeliuksen Laulu ristilukista. Tämä sortovuosien sävellys kytkeytyi suomalaisten mielissä kenraalikuvernööri Bobrikoviin, suureen mustaan ristilukkiin, joka yön pimeydessä vaanii ja surmaa ihmisiä. Kansa oli tottunut sortajiinsa eikä edes tajunnut tilannettaan. 

Jotkut nousivat vastarintaan: ”Se sankari on, joka ain’ kuolohon lukin verkkoja vastahan taistella voi, sillä kaikki he kaatuvat noin.”

Kaikki kunnia ja arvostus kuuluu sankareille, jotka teoillaan ja uhrautuvaisuudellaan ovat tehneet jotain sellaista, jota me muut emme ole uskaltaneet tai johon meillä ei ole ollut tilaisuutta. On kielen ja mielen köyhtymistä, jos demokratian nimissä kieltäydymme tunnustamasta, että jotkut vaan ovat sankarillisempia kuin toiset.

Työelämässä sankaruutta osoittaa johtaja, joka uhmaa epäeettisiä ja ihmisiä väheksyviä ohjeita silläkin uhalla, että saa potkut. Asiantuntijan sankaruutta on, että puhuu totta, vaikka se saattaa tietää oman uran katkeamista.

Sankaruutta on… että tunnistaa pimeyden tai uhan… että panee yhteisen edun oman edun edelle ja tekee jotain muiden puolesta… että on valmis uhraamaan jotain tai jopa kaiken… että näkee vaivaa missionsa eteen.

Myönnän kaipaavani sankaruutta ja sankaruuden tunnustamista. Minun sankarini on henkilö, joka tekee oikeita asioita rohkeasti ja pyyteettömästi. Tavoittelematta sankaruutta. 

 

#sankaruus #sankari #rohkeus #pyyteettömyys #uhraus #uhmaaminen #sankaritarusto #johtaja