16. touko, 2018

Homoliitot ja kirkko? Ikivanha taistelu jatkuu. Kumpi on tärkeämpi, systeemi vai ihminen?

Kirkolla on aina menossa katkera kiistakysymys. Koko kristinusko alkoi konfliktista. Ilmiö on kuitenkin laajempi. Samat teemat näkyvät jossain muodossa kaikissa organisaatioissa.

Vanhassa testamentissa kuvataan profeettojen ja temppelin välistä jännitettä. Papisto vaati uskonnollisten rituaalien tarkkaa noudattamista. Profeetat julistivat, että Jumalan oikeaa palvelemista on oikeudenmukaisuus. Että pidetään huolta leskistä ja orvoista.

Syntyi fariseusten herätysliike, joka alkoi hengellisenä uudistuksena mutta alkoi korostaa lain tarkkaa noudattamista. Uuden testamentin maalaaman karikatyyrin mukaan fariseukset hifistelivät yhä uusilla säännöillä. Jeesus kiivaili sen puolesta, että rakkaus on tärkeämpää kuin säännöt.

Asetelma jatkui alkukirkossa. Jakolinjaksi tuli ympärileikkaus. Sääntöjoukko vaati, että jokaisen kristityn miehen tulisi ympärileikkauttaa itsensä, myös ei-juutalaisen. Paavali, tämä kristityn vapauden kärkinimi, sai silloisen kirkolliskokouksen vakuuttumaan evankeliumista. 

Konfliktit jatkuivat aina uusin muodoin. Jakolinjoja syntyi oppikäsitysten sanamuodoista. Sekä tietenkin vallasta, jolla on aina ollut suuri rooli.

Lutherista tuli tämän taistelun henkilöitymä. Silloinen katolinen kirkko pönkitti valtaansa vaatimalla uskovilta tarkkoja rituaaleja. Luther pelkisti teologiansa siihen, että armo ja usko riittää. 

Tuskin meni sataakaan vuotta, kun luterilaiseen kirkkoon syntyi puhdasoppisuuden aika, kontrolloiva sääntöusko, jonka vastapooliksi tulivat kansanliikkeet.

Uudemman historian sitkeimmät taistelut ovat liittyneet rotuun ja sukupuoleen. Apartheidia kannattavat kirkot perustelivat alistavan ihmiskäsityksensä yksittäisillä raamatunlauseilla, jotka toki liittyivät täysin eri tilanteeseen. 70-luvulla kävin tästä teemasta tiukan väännön kahden eteläafrikkalaisen papin kanssa. Tietenkin turhaan, he olivat tämän asian fundamentalisteja. 

Naispappeuden vastustajat ovat korostaneet kirkon opillista traditiota ja puolustajat sukupuolten tasa-arvoa. Onko nainen teologinen ongelma, vai onko hän ennen kaikkea ihminen ja nainen?

Nykyinen taistelu homoliitoista on suoraa jatkumoa tälle ikiaikaiselle konfliktille. Vastakkain ovat henki ja kirjain, vapaus ja orjuus, evankeliumi ja säännöt, rakkaus ja opillinen kylmyys.

Raamatun suuri linja on kauttaaltaan laupeuden, rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja ihmisyyden puolella. Ilman sitä kristinusko kieltää juurensa ja olemuksensa.

Hankalissa kysymyksissä on joskus tapana yrittää kuvitella, mitä Jeesus tekisi. Tunnistaisiko hän elämäntyötään kirkossa, joka ylipäänsä on hirttäytynyt avioliittokysymykseen? Hän ei hyväksynyt syytetyn naisen kivittämistä. Tuskin hän katsoisi hyvällä homojenkaan sortamista. 

Toivottavasti kirkon vaikuttajat heräävät, ja kirkko alkaa kiinnittää huomionsa siihen, miksi se on olemassa.

Pakko sanoa lopuksi, että tätä samaa taistelua käydään työorganisaatioissa, virastoissa, kaikkialla. Laeilla ja säännöillä on arjen elämää ylläpitävä tärkeä tehtävänsä. Mutta yhteiskunnan ja liike-elämän perimmäisenä tehtävänä on auttaa ihmistä. Tämän tehtävän lipunkantajaksi yhteiskunta tarvitsisi elävää kirkkoa.

 

Kuva: NakedPastor

#homoliitot #tasa-arvoinenavioliitto #vihkiminen #säännöt #rakkaus #kirkko #organisaatiot