13. tammi, 2018

Tarkka Korhonen vastaan boheemi Laajasalo

Teemu Laajasalo on ollut huolimaton kuittien ja merkintöjen kanssa, majoittunut kalliisti ja mahdollisesti käyttänyt virkaluottokorttiaan löysästi.

Johanna Korhonen käy journalistin jäätävällä pikkutarkkuudella ja ärhäkkyydellä piispan kimppuun, ja on ammattilaisena luonnollisesti hahmottanut keissin vuotavan mediaan.

On tärkeää, että epäselvyydet selvitetään. Yhtä tärkeää on parantaa toimintatapoja. Helsingin seurakuntayhtymä onkin ilmeisesti aloittanut kontrollijärjestelmiensä päivittämisen. Tässä Kirkko ja Kaupunki -lehden laaja artikkeli aiheesta.

Nyt prosessi on ehkä johtamassa poliisitutkintaan. Kohu on alkanut saada yleistä merkitystä, joten nahdollinen tutkinta toivottavasti selkiyttää tilannetta.

Arvostamani pankkimies Ahti Hirvonen sanoi tuntevansa kahdenlaisia fiksuja ihmisiä. Toisilta onnistuu raha-asioiden hoito ja toisilta ei.

Minä satun kuulumaan siihen ryhmään, jonka on vaikea olla kovin pikkutarkka rahojen kanssa. Vaimo pitää minua liian avokätisenä. Yritystoiminnasta syntyvät kuitit olen pakottautunut säilyttämään aina samassa osassa kukkaroa. Siitä huolimatta jostain mystisestä syystä joskus hukkaan niitä. Tilitoimistoni merkitsee kuitittomat transaktiot palkakseni, mikä tietenkin kirpaisee, mutta oma syyni.

Yrittäjänä ja johtajana minulle on ollut tärkeää, että rinnallani on aina taho, henkilö tai tilitoimisto, jonka kontrolliin voin luottaa. Näine eväine olen selvinnyt. Muuten olisin ollut pulassa.

Tutkinta etenee loogisella tavallaan. Huomio kiinnitetään faktoihin. Mitä on tapahtunut ja mitä ei?

Asiassa on psykologinenkin puolensa. Sekä Laajasaloa että Korhosta ohjaavat erilaiset piiloagendat. Niitä meillä on aina, ja niitä on vaikea itsekään tunnistaa. Tällaisten tapahtumien motivaatiopuolta voi vain arvuutella.

Olen kysynyt, päätyykö johtavassa asemassa oleva henkilö sosiaaliseen menestyspaineeseen. On henkinen puolipakko osoittaa vieraanvaraisuutta. Rahoista nipottaminen kuuluu kamreereille, ei menestyville johtajille.

Jotkut meistä ovat hajamielisiä boheemeja. Ajatukset pyörivät muissa kuin arjen asioissa. En tunne tältä osin kovin hyvin Laajasaloa, mutta en ihmettelisi, jos hän olisi tässäkin asiassa ainakin hieman minun kaltaiseni.

Entä miksi joku antautuu tutkimaan yksittäistä tapausta suurella intohimolla? Korhonen sanoi iltapäivälehden mukaan olevan lystikästä, että hänellä epäillään olevan muita motiiveja kuin talousasioiden tarkastaminen. Hän ei tietenkään edes voisi myöntää epäilyjä todeksi, jos hänellä olisikin jotain Laajasaloa vastaan.

Tällaisessa tilanteessa ja median myllerryksessä meillä on taipumus demonisoida ihmisiä. Laajasalo on kieroileva leipäpappi ja Korhonen verenhimoinen ilkimys. Läheskään noin asiat eivät mene. Molemmilla ovat puutteensa, mutta molemmat ovat hyviä ihmisiä.

Uskon siihenkin, että tästä koituu jotain hyvää. Tunteet käyvät kuumina molemmissa leireissä. Kriisien keskellä on syytä vetää henkeä. Mitä rumemmaksi peli menee, sitä todennäköisemmin jokainen osapuoli häviää.