18. marras, 2017

Ahdistelua, häpeää ja myötätuntoa – Me too

Katselin A-teeman iltaa seksuaalisesta häirinnästä. Tärkeää keskustelua. Erityskiitos Samuli Suonpäälle avoimuudesta.

Tämän keskustelun parasta antia oli ajatus, että tarkkoja sääntöjä on vaikea laatia. Kyse on toisen arvostamisesta ja sivistyneen harkinnan käytöstä. Terveen arkijärjen avulla löytyvät sopivat tavat toimia.

Joku esitti toiveen, ettei kuitenkaan ruvettaisi luonnottoman varovaisiksi.

Aamuruuhkassa ajellessani aloin kelailla edellisen illan keskustelua.

En tunnista koskaan ylittäneeni sopivaisuuden rajaa. Siitäkään huolimatta, että tykkään koskettaa kanssaihmisiä tai että minuun kosketaan. Silleen että vaikka tönäistään kevyesti toista olkavarteen, kun heittää kyseistä henkilöä koskevan jutun. Tai kun joku tökkää minua ja sanoo, että kiva nähdä. On se toinen sitten nainen tai mies.

Tämän tyyppisestä koskettelusta Me too -keskustelussa ei siis ole kyse.

Silti siinä aamuruuhkassa ajellessani aloin kelata, että pitäisikö sittenkin olla varovaisempi. Olen saattanut kommentoida keskustelukumppanini asua tyyliin ”kiva skraga” tai ”upea väri puserossasi” tai ”tyylikäs asu”.

Olen melko varma, ettei kukaan ole pahoittanut mieltään.

Siitä huolimatta siinä edessä välkkyvien jarruvalojen loisteessa mieleeni hiipi epävarmuus. Pitääkö alkaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin kehuu jotakuta?

Nämä aamuiset mietteeni alkoivat huvittaa minua. Näin nämä keskustelut menevät.

Ensin puhutaan isosta ongelmasta, jonka jotkut ovat rohkeasti nostaneet esille. Nimiäkin vedetään esiin, mikä on hyvä. Ilmapiiri puhdistuu, ja sikamaisin ja imelin käyttäytyminen saadaan kuriin. Tai ainakin ahdistelijat joutuvat häpeämään.

Sitten tulee ylireaktio, sellainen jota kukaan ei alun perin tarkoittanut.

Jos nainen tai mies pukeutuu tyylikkäästi työhön tai juhlaan, niin tuskin hän pahastuu, jos joku huomaa hänen tyylikkyytensä ja siihen liittyneen vaivannäkönsä. Kukaan tuskin toivoo meistä tulevan mykän asiallisia ja kehumattomia.

Jatkan siis kuten ennenkin. Olen perushajamielinen, mutta jos sattumalta huomaan kaverin yllä jotain kivaa, niin voin sen joskus ilmaista luontevalla tavalla.

Nyt on puhuttu seksuaalisesta koskemattomuudesta. Kun tämä puoli on saatu kuntoon, voisimme jatkaa henkisestä koskemattomuudesta.

Monia ahdistaa, ettei esimerkiksi työpaikalla saa olla mitä on. Omat taustat, mielipiteet ja ajatukset voivat poiketa niistä, jotka juuri sillä työpaikalla ovat normatiivisia. Kyse voi olla politiikasta, uskonnosta, vammasta, luonteenpiirteestä tai arvomaailmasta.

”Ai niin, sä oletkin raivoraitis.” ”Jumalauta… ai niin Kalle, sori.” ”Mitäs te persut tähän sanotte?” Tilanteesta ja suhteista riippuen repliikit voivat olla hauskoja tai sitten ei. Joskus ne hekotuttavat vain esittäjää ja tämän lakeijoita.

Yhteisöissä on paljon tarpeetonta häpeää ja jopa tuskaa. Vaikka niissä voisi olla enemmän arvostusta ja myötätuntoa.

Ps. Käsittelin blogissani pari viikkoa sitten seksin ja vallan yhdistelmää.

 

Avainsanat: Me too, ahdistelu, häpeä, seksuaalinen koskemattomuus, henkinen koskemattomuus, myötätunto