22. loka, 2017

Palvelutalossa minua ruokkii ja hoitaa robotti

Tekoäly on tullut. Oletko valmis?

Meitä oli parikymmentä Espoon Kaisankodissa, tutkijoita, tutkimuksen soveltaja, poikkitieteellinen ryhmä. Symposiumin teemana oli roboetiikka.

Vuorokausi tapahtuman jälkeen pääni myllertää yhä. Toki olen tiennyt, että tekoäly ja robotiikka ylittävät jo nyt sen, mitä scifi kuvitteli muutama vuosikymmen sitten. Jokainen meistä kohtaa arkisessa arjessaan keinotekoisen älyn, Artificial intelligence, tuttavallisesti AI. Etsiessään tietoa, kommunikoidessaan, liikkuessaan, astuessaan kodin ovesta sisään, käydessään lääkärissä, nukkuessaan, työssään, harrastuksissaan.

Jos päädyn jossain vaiheessa palvelutaloon, niin robotti annostelee minulle lääkkeet ja valvoo, että nautin ne lääkärin määräyksen mukaan. Se myös auttaa minua hankalissa toimenpiteissä, joihin en enää pysty ja joihin en millään ilkeäisi aina vaivata ihmishoitajaa. Sen kanssa voin jutella, ja se on hyvä kuuntelemaan.

Tiedän monien ajattelevan, että tämä kehitys olisi pysäytettävä. Työpaikkoja katoaa alta, kansantalous sakkaa, koska robotit eivät maksa veroja. Cristina Andersson oli aidosti huolissaan siitä, että poliittiset päättäjät eivät ole havahtuneet tällaisen tulevaisuuteen. Kyllä he havahtuvat, mutta silloin se voi olla jo myöhäistä.

Voi olla, että tulevaisuuden yhteiskunnassa ei veroteta ihmisiä vaan tekoälyn käyttöä. Sitä paitsi uusia ammatteja syntyy kiihtyvällä vauhdilla.

Tekoälyn kehitystä ei voi pysäyttää. Aina jossain on joku ryhmä, joka kokeilee, mikä on teknisesti mahdollista. Jos se on mahdollista, se tehdään, sanovat muut mitä tahansa.

Miksi sitten pitäisi miettiä etiikkaa? Miksi pitäisi tutkia vaikka moraalipsykologiaa, kuten Michael Laakasuon tutkimusryhmä tekee Yliopistossa? Yrittäen ymmärtää, miksi jotkut hyväksyvät yksilön tietoisuuden siirtämisen koneelle ja miksi jotkut taas kauhistelevat sitä. Miksi pitäisi tutkia kyberturvallisuutta, josta Jarno Limnéll puhuu? Miksi pitäisi keskustella ihmisen ja koneen suhteesta? Miksi pitäisi tutkia tekoälyn tietoisuutta?

Yksinkertaisin vastaus on, että tekoäly voisi tehdä enemmän hyvää kuin pahaa. Jokainen teknologinen kehitys kehruujennystä ja rautatiestä alkaen on herättänyt pelkoja. Alun pelot ovat hälventyneet, kun olemme oppineet käyttämään teknologiaa parantamaan ihmisen arkea.

Kysymys on siitä, tapahtuuko tekoälyn kehitys tekniikan vai ihmisen ehdoilla, jomman kumman? Vai tekniikan ja ihmisyyden siivittämän dialogin avulla?

Meidän kehomme on jo nyt täynnä implantteja, muovia ja metallia. Entä kun kaikki meissä on ei-luonnollista ainetta, mietti Matti Häyry. Onko Matti silloinkin sama Matti kuin nyt? Tulevaisuudessa aivoihimme liitetyt implantit, nuo muovautuvat hämähäkinverkot, yhdistävät meidät käsittämättömän laajaan tietomassaan, kuvaili Ilkka Kangasniemi.

Tulevaisuuden koulussa tietoa ei enää päntätä vaan siirretään. Suoraan aivoihin.

Etiikan tehtävänä ei ole pysäyttää tätä vääjäämätöntä kehitystä. Sen tehtävänä on tehdä kysymyksiä, jotka johtavan tekoälyn ja ihmisen välisen suhteen ymmärtämiseen. Sekä siihen, että tekoäly palvelee ihmistä.

Parhaimmillaan tämä dialogi luo uusia innovaatioita. Siinä Suomi voisi olla maailman kärkimaa. Mikäli haluamme.

Ps. Tässä  EU-parlamentin mietintöluonnos, esimerkkinä kysymyksistä, joita teema on herättänyt. Tässä viime tammikuussa kirjoittamani blogi, jonka keskivaiheilla on muutama muu linkki.

Ps 2. Lue mytös: Supertekoälyyn liittyy todellisia riskejä.

 

Avainsanat: robotiikka, tekoäly, tulevaisuus, etiikka, moraalipsykologia