14. loka, 2017

Mitä jos kirkko repeää homoparien vihkimiskiistan takia?

Kirkossa kapinoidaan. Osa papeista on vihkinyt homopareja, vastoin virallisen kirkon virallista kantaa. Osa piispoista näyttää keltaista korttia: papin on oltava lojaali kirkon viralliselle linjalle. Kaksi keltaista ja ulos. Tai sitten ei.

Onko edessä kirkon jakaantuminen kahteen?

Irtiottoja voi tulla, niin on käynyt ennenkin. Viimeisin tapahtui, kun tiukimmat naispappeuden ja kirkon hengellisen linjan kriitikot perustivat Suomen evankelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan.

Kansankirkko on ollut poikkeuksellisen kärsivällinen suhteessaan eri tavoin ajatteleviin.

Kirkkoon on aina mahtunut kaksi ääripäätä. Toisia kutsutaan konservatiiveiksi, vanhoillisiksi tai vanhakirkollisiksi, toisia taas liberaaleiksi, modernisteiksi tai uudistusmielisiksi. Jotkut nimitykset ovat vastustajien ja ulkopuolisten antamia, on änkyröitä ja lipilaareja. Valtaosa elämää kulkee ääripäiden välillä.

Taistelutantereet ja kiistakysymykset ovat vaihdelleet. Minun opiskeluaikani tulikuuma kysymys oli suhde ekumeniaan. Tiukat konservatiivit puhuivat paavinkirkon uhasta ja Ilmestyskirjan pedosta, ekumeenisesti suuntautuneet piispat pettivät oikean luterilaisen uskon.

Tätä kiistaa oli edeltänyt kysymys, pitääkö kirkon puuttua sosiaalieettisiin, yhteiskunnallisiin ja tämän maailman kysymyksiin. Monet katsoivat, että piti puuttua. He saivat osakseen ankaraa kritiikkiä: ”Kirkon tehtävä on julistaa pelastusta. Kirkko on, koska täällä kuollaan.”

Muita vuosisadan jälkipuolen polttavia teemoja olivat eronneiden vihkiminen, abortti, keskioluen salliminen kauppoihin ja naispappeus.

Jakolinjat noudattavat samaa asetelmaa, enemmän tai vähemmän. Kun yhden kysymyksen kanssa on päästy rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, niin uusia kiistoja tunkee kehään. Niin on ollut ja niin tulee olemaan.

Mitä tässä on taustalla?

Useimmat kiinnittävät vastauksensa raamattukysymykseen. Konservatiivit korostavat Raamatun auktoriteettia, Tunnustuskirjoja ja kirkon perinnettä. Esimerkiksi homokysymykseen vastaus löytyy Raamatusta. Raamattu kaikkineen on Jumalan ilmoitus. Äärimmäisin fundamentalistisiipi uskoo, että maailma luotiin kuudessa päivässä.

Modernistit puolestaan sanovat, että maailma muuttuu jatkuvasti eikä Raamatussa ole ohjetta tai tietoa kaikkiin tilanteisiin. Aurinko ei kierrä maata, vaikka Raamatussa niin sanotaan. Raamattu ei ole lakikirja vaan kertomus Jumalan toiminnasta maailmassa. Käytännön ratkaisuissa on käytettävä järkeä, ja luonnontieteiden alalla on luotettava jatkuvasti tarkentuvaan tutkimukseen. Raamatussa on ydin, Kristus.

Molemmissa ryhmissä puhutaan synnistä. Konservatiivien päähuomio suuntaa yksilöiden käyttäytymiseen, kuten seksuaalisuuteen ja elämäntapoihin sekä niiden vaikutuksiin. Modernisteille tämän hetken suuri pahuus liittyy ihmisarvokysymyksiin.

Tuskin kirkko tästä mihinkään muuttuu. Tuskin se repeää. Jäseniä luultavasti katoaa riitojen takia, mutta kirkko jatkaa elämäänsä. Myös kiistojaan, vaikka toivoisin muuta.

 

Ps. Itse vihin enää ketään vain harvoin. Valintani peruste on lähinnä suhteeni pariin: sukulaisuus tai ystävyys. Homoparia en ole vihkinyt, mutta uskon pääseväni senkin kokemaan.

Ps. 2. Ilman kapinaa ei olisi luterilaista kirkkoa. Se ei tietenkään legitimoi kaikkea kapinaa, mutta muistuttaa kapinoinnin mahdollisuudesta, kun asia on eettisesti tärkeä.

 

Avainsanat: kirkko, konservatiivit, liberaalit, kirkon kiistat, kapina, Raamattu, homoliitot, vihkiminen