2. loka, 2017

Katalonia ja EU:n kaksinaismoraali

EU:ssa on yleensä tuomittu väkivaltaisuudet, joita hallitukset harjoittavat kansalaisiaan kohtaan. Silloin kun ne tapahtuvat EU:n ulkopuolella. Espanjan hallitukselle kohdistettu arvostelu on ollut laimeaa.

EU-maata on vaikea tuomita, kuuluu eri sanakääntein ilmaistu EU-maiden, myös Suomen ja ulkoministerin, ilmaisema kanta

Mielestäni tämä on kaksinaismoraalia. Meillä ei ole oikeutta puuttua Myanmarin, Venäjän, Turkin tai Yhdysvaltain viranomaisten rikkeisiin, jos katsomme sormiemme läpi sitä, mikä tapahtuu omalla etupihallamme.

Katalonian itsenäisyyspyrkimykset ovat vanha ilmiö. 1970-90-luvuilla vierailin usein Kataloniassa. Minulle oli syntynyt sinne läheisiä työtoverisuhteita. Josep Monellsia pidin viisaana mentorinani. Hänen kodissaan San Cugat del Vallésissa nautimme katalonialaisesta vieraanvaraisuudesta. Angel Cortes oli aikoinaan Francon aikana istunut mielipidevankina.

Tuntemillani katalaaneilla oli unelma itsenäisestä Kataloniasta. Suomen itsenäisyydestä he puhuivat ihaillen. Baskien tapaiseen väkivaltaan he eivät halunneet ajautua. He uskoivat rauhanomaiseen etenemiseen.

EU-vallanpitäjät haluavat säilyttää status quon, olosuhteiden pitämisen muuttumattomina. Venäjä tuomittiin, kun se valtasi Krimin, joka toki sitä ennenkään ei ollut itsenäinen valtio. Venäjä häiritsi status quota.

Katalaanejakin pidetään häirikköinä, koska he haluavat haastaa vallitsevan tilanteen. Espanjan hallitus saa hiljaisen tuen, koska poliitikot haluavat säilyttää nykytilan.

On rikos riistää väkivalloin itsenäisyys kansalta. Ei ole eroa, tapahtuuko se liittämällä tämä kansa itseensä tai estämällä kansan irtautuminen omasta valtapiiristä, asein.

Sivistyneen valtion tunnusmerkki on, että se hoitaa hankalat tilanteet neuvotellen, varsinkin jos toinen osapuoli toimii rauhanomaisesti. Brutaalilla toiminnallaan Espanjan valtiojohto näytti todelliset kasvonsa. Fasisti Francon ajoista ei ole paljon muuttunut.

Siltä tilanne näyttää nyt.

Olen aina ollut eurooppalaisuuden ja EU:n kannattaja. Nyt rakkauteeni on tullut särö. Olen pettynyt Espanjaan, EU:hun ja eurooppalaisiin valtiojohtajiin.

Sitten pieni muistelo vuodelta 1994.

Olin aikaisin aamulla lähdössä lentokentälle, kun televisiosta alkoi tulla uutisia, että Suomenlahdella oli tapahtunut vakava laivaonnettomuus. Barcelonassa sitten kuulin Estonia-onnettomuuden lopullisesta järkyttävyydestä.

Seuraavana päivänä lauloin ystäväni syntymäpäiväjuhlassa katalaanien rakastaman kulttilaulun El cant dels ocells, Lintujen laulu. Legendaarinen sellisti Pau Casalls oli soittanut sen vuonna 1958 YK:ssa kertoessaan Katalonian sorrosta ja vapauden kaipuusta, ”I Am a Catalan.” Silloin hän eli pakolaisena.  

Minulla ei ole ikinä elämässäni ollut sellaista tunnetta esittäessäni mitään. Olin opetellut laulun katalaaniksi, vastaanotto oli huikea. Sellisti iida-Vilhelmiina Sinivalo esitti tämän sävellyksen kolme vuotta sitten synttärikonsertissani, tietämättä laulun merkitystä minulle. Elämä on jännittävää.

Entä jos me suomalaiset osoittaisimme solidaarisuutta katalaaneille. Itse ajattelin pienenä eleenä liittyä Suomi-Katalonia-seuran jäseneksi. Tosin netistä en sellaista löytänyt. Ellei sellaista ole, niin nyt pitäisi perustaa.

 

Ps. Mikä olisi perustuslaillinen tapa saavuttaa itsenäisyys?