6. elo, 2017

Usain Bolt väistyi pää pystyssä, mutta ansaitsiko Justin Gatlin buuauksen?

Pitääkö ihmisen kantaa syyllisyyden taakkaa läpi elämänsä? Tuleeko meidän suhtautua rikolliseen rikollisena vielä vuosia senkin jälkeen, kun hän on sovittanut rikoksensa? Kuinka kauan on kohtuullista kantaa kaunaa heille, jotka ovat käyttäytyneet törkeästi meitä kohtaan?

Satasen finaali on aina suuri tapaus. Tällä kertaa finaaliin tiivistyi harvinaisen suuria tunnelmia. Palvottu Usain Bolt oli väistymässä. Hänen piti vielä tehdä ihme ja voittaa.

Hän jäi kolmanneksi, mikä ei kuitenkaan himmentänyt hänen suuruuttaan.

Mutta voittaja oli väärä.

Justin Gatlin kärähti dopingista vuonna 2006 ja sai kahdeksan vuoden kilpailukiellon, jonka välimiesoikeus lyhensi neljään. Vuonna 2010 hän palasi radoille. Menestystä tuli, mutta dopingstigma jäi. Rion kisoissa hänelle buuattiin, samoin nyt aina kun hän ilmestyi radalle.

Gatlin oli toiminut väärin sotkeutuessaan dopingiin. Yleisön reaktio kertoo, miten suhtaudumme douppaamiseen. Odotamme urheilijoilta rehtiyttä ja puhdasta peliä. Emme arvosta urheilijaa, joka menestyy likaisin keinoin. Taistelu puhtaan urheilun puolesta tarvitsee meidän kaikkien tuen. Rangaistusten tulee olla kovia, niin kovia, että rikos katsotaan sovitetuksi.

Gatlin sovitti rikoksensa. Hän kärsi kilpailukieltonsa suurine tappioineen ja kaiken lisäksi menetti  maineensa.

Onko ihmisellä mahdollisuus aloittaa elämänsä uudestaan? Se on elämän suurimpia kysymyksiä, joka koskee meitä jokaista. Onko meidän kannettava syyllisyyttä ja häpeää läpi elämämme, kaikista rikkomuksistamme?

Kristinuskossa uudelleen alkamisen mahdollisuutta kutsutaan armoksi. Armo tarkoittaa rikkomusten pyyhkimistä pois. Niitä ei sitten enää ole.

Käytännössä armo on usein tyhjä sana, joka paikassa. Kurja kyllä, myös kristillisissä piireissä. Meidän on vaikea antaa anteeksi itsellemme ja toisillemme. Elämä on armotonta työpaikoilla, ihmissuhteissa, mediassa, kaikkialla.

Mitä Gatlin mietti juuri ennen lähtölaukausta kokiessaan yleisön vihaavan häntä? Oli melkoinen suoritus sulkea buuaukset pois mielestä ja keskittyä seuraavaan sekunnin murto-osaan, kun lähtölaukaus pamahtaa.

Yleisön suosiota hän ei voittanut, mutta itsensä hän voitti. Oli luultavasti voittanut jo silloin, kun kärsi rangaistustaan, kokosi itseään ja aloitti elämänsä uudestaan.

”Et ansaitse näitä buuauksia”, Bolt sanoi Gatlinille onnitellessaan ja halatessan tätä heti kisan jälkeen. Bolt antoi anteeksi. Jumala antoi anteeksi. Annammeko me?

 

Kuva: Canada’s Olympic Networks