4. helmi, 2017

Uskon Jumalaan. Tekeekö se minusta paremman ihmisen?

Jos joku uskoo Jumalaan ja tunnustautuu Kristus-uskoon, onko hän sen perusteella parempi ihminen, johtaja tai presidentti? Pappina toivoisin voivani vastata myönteisesti. Valitettavasti en kuitenkaan voi.

Tämä teema alkoi jälleen kerran vaivata minua seuratessani Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Etelävaltioiden uskovalle kansalle Trump oli ainoa vaihtoehto, koska hän on republikaani, käy kirkossa, vastustaa aborttia ja edustaa Amerikan evankelikaalien arvomaailmaa, vaikkakin ehkä vain taktisesti. Hänen täytyy siis olla hyvä presidentti.

Suomessakin on joukko ihmisiä, jotka näkevät Trumpissa messiaanisen Israelia ja konservatiivisia arvoja puolustavan hahmon. Hän on kritiikin yläpuolella ja historian paras presidentti.

Yhtälö kuitenkin ontuu. Moni ateisti on hyvä ja moraalinen ihminen sekä kelpo johtaja. Moni tunnustava kristitty taas tekee pahaa.  Vastaavasti moni ateisti on moraaliton ja osaamaton, ja moni uskova on hyvä ja vastuullinen ihminen. Usko ja epäusko eivät näytä suoraan vaikuttavan henkilön moraaliin. Tieteellistä tutkimusnäyttöä minulla ei tästä ole, sen myönnän. Havaintoja sen sijaan olen tehnyt puolen vuosisadan ajan.

Moraalin kannalta usko Jumalaan ilmenee kahdella tavalla.

Joillekin usko näyttää lisäävän rakkautta, armollisuutta, oikeudentuntoa ja laaja-alaista elämän ymmärtämistä. Moni rikollinen on uskoon tultuaan kääntynyt hyvän puolelle. Tunnen monia, joiden elämässä usko selvästikin kantaa hedelmää.

Joistakin usko taas näyttää tekevän armottomia, tuomitsevia, vihaisia, ilkeitä ja jopa epärehellisiä, sellaisia, joille omat uskomukset ovat tärkeämpiä kuin tinkimätön totuuden etsiminen, puhumattakaan rakkauden osoittamisesta.

Näiden väliin mahtuu tietenkin suuri määrä vivahteita.

Tämän asetelman juuret ovat syvällä historiassa. Uuden testamentin Jeesus oli radikaali esimerkki rakkaudesta ja elämän ymmärtämisestä. Hän taisteli kylmää sääntöuskoa vastaan. Fariseukset olivat omahyväisiä oppirakennelmaansa nojaavia besserwissereitä. Jeesus torjui heidät ja kielsi asettamasta ihmisten kannettavaksi raskaita taakkoja.

Kristinusko sai aikaan paljon hyvää: orjuus poistettiin Rooman valtakunnasta ja naisen asemaankin tuli kohennusta. Paradoksaalista kyllä, Yhdysvaltain ja Etelä-Afrikan taannoisen rotupolitiikan kannattajat perustelivat rasistista kantaansa Raamatulla.

Moraali on järjen, harkinnan ja empatian piiriin kuuluva ilmiö. Etiikka ei tarvitse tuekseen Jumalaa, uskontoa, ideologiaa tai yksiselitteistä kattavaa uskomusjärjestelmää. Toisaalta vilpitön totuuden etsijä voi saada uskostaan voimaa hyvän tekemiseen.

Minä uskon. Miten se on vaikuttanut minuun? Millainen ihminen olisin, jos olisin ateisti? Tähän en tosiaankaan uskalla sanoa mitään. Tunnistan itsessäni pahuutta ja varjoja. Samalla toivon, että jotain Nasaretin Jeesuksen ajattelutavasta tarttuisi minuun.

 

Avainsanat: usko, Jumala, moraali, etiikka, uskonto, hyvä ihminen

Kuva: Pixabay