17. tammi, 2017

Flunssan filosofiaa

Olen juuri käynyt läpi pitkän flunssajakson. Se alkoi 6-7 viikkoa sitten, ja jatkui vaihtelevalla voimalla. Viisi päivää sitten viruin 39 asteen kuumeessa pidettyäni sitä ennen tunnin esityksen Tampereella ja ajettuani kuumehorkassa kahdeksaa kymppiä takaisin kotiin Nummelaan.

Seuraavan päivän ohjelmassani oli työhyvinvointipäivän ohjaaminen Hyvinkään seurakunnan työntekijöille. Ilmoitin vaimolle, että en voi mitenkään perua. Vaimo ilmoitti, että pysyn sängyssä. En jaksanut taistella. Onneksi kollegani Lari Junkkari lupasi mennä paikkaamaan. Sitten nukuin kellon ympäri ja jatkoin puolihorteessa vielä vuorokauden.

Pitkän flunssamatkani varrella huomasin, etten ollut ainoa. Pitkittyneitä flunssia, sitkeää yskää ja uusiutuneita tautijaksoja on ollut sadoilla tuhansilla, tietenkin joukossa paljon muutakin kuin flunssaa. Minun cocktailiini kuului korvatulehdus, poskiontelon tulehdus ja keuhkoputken tulehdus, tässä järjestyksessä, aina muutaman päivän kestäneen horjuvan välirauhan jälkeen.

Syövän, infarktin ja muiden selkeiden sairauksien joukossa flunssa on enemmänkin ärsyttävä kiusankappale, pöpöporukka, joka häiritsee arkista elämää. Pari päivää saikkua ja sitten baanalle. Se mikä ei tapa, vahvistaa -hengessä.

Syöpää sanotaan syöväksi, ja sitä kohtaan tunnetaan kunnioitusta. Flunssa sen sijaan on räkätauti, lentsu, nuha, yskä, nuhakuume, vilustuminen. Heikossa hapessa, dokka dukossa. Flunssalla ei ole edes yhtä yhtenäistä nimeä. Se on kulkuri ja työpaikkakiusaaja, jossa ei ole mitään arvokasta. Sydän osataan siirtää, mutta flunssaa ei parantaa.

Olemme oppineet, että influenssa on eri asia. Se on vähän kuin oikeampi sairaus, flunssan premium-malli, ei halpa lentsu vaan influessavirusten aiheuttama ylempien hengitysteiden tulehdus.

En tiedä, kumman ottaisin mieluummin, sen pitkän ja hivuttavan version, jonka aikana järki kuitenkin toimii ja työt hoituvat vai sen muutaman päivän mittaisen hurjimuksen, jonka aikana ajatus sumenee eivätkä sormet löydä oikeita näppäimiä. Tällä kertaa otin molemmat.

Yritän miettiä, mitä hyötyä tautivaiheestani oli minulle. Luultavasti ei mitään. Tai sitten jotain.

Mitä kehoni haluaa kertoa minulle, sellaista jonka olen torjunut? Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus, psyykemme ja kehomme vaikuttavat toisiinsa. Psyyken viesti on ei-verbaalinen, kehollinen ja artikuloimaton. Paras mahdollisuuteni on ottaa viesti vastaan intuitiivisesti, järkeilemättä sitä puhki.

Ehkä otan tämän myös harjoitteluna sitä vaihetta varten, kun ei enää ole lainkaan niitä päiviä, jolloin olo tuntuu terveeltä.

 

Ps.

Soin itselleni pienen tyydytyksen mollaamalla kiusaajaani. Tiedän, että se on trumppimaiseen tyyliin herkkähipiäinen ja iskee kyllä takaisin.

Kuva: Papunetin kuvapankki