20. marras, 2016

Miksi eutanasia on vaikea kysymys? Miksi kuoleman arpajaiset on helpompi hyväksyä?

Annoin kannatukseni Eutanasia-aloitteeseen hyvän kuoleman puolesta. Eutanasian mahdollisuus on tärkeää, jottei kuolemansairaan kärsimyksiä pitkitettäisi epäinhimillisesti.

Kansalaisaloitteen tekstissä on huolellinen kuvaus armokuoleman mahdollistavista olosuhteista. Osa oman kannatukseni perusteluista on mielipidekirjoituksessani Eutanasia pelastaa henkiä (Helsingin Sanomat 28.5.2016).

Oikeassa elämässä tehdään jatkuvasti päätöksiä, joiden seurauksena joku kuolee. Jokainen tiestön parannus tai parantamatta jättäminen, turvapaikkapäätös, henkilöstön leikkaus sekä tietenkin hoitopaikkojen määrän budjetointi on samalla elämän ja kuoleman teko. Jokainen hoitotoimenpide on priorisointi tässä rajallisten resurssien maailmassa. Suoritamme kuoleman arpajaisia.

Näitä päätöksiä elämästä ja kuolemasta kykenemme tekemään helposti, koska emme tiedä, keiden yksilöiden kohtaloon ne saattavat vaikuttaa. Aktiivisessa tai passiivisessa kuolinavussa tiedämme.

On sanottu, ettei ihminen voi leikkiä Jumalaa. Me leikimme koko ajan. Se on osa elämää.

Eutanasia koetaan vaikeana, koska kuolema ylipäänsä on torjuttu ilmiö. Ennen elämä oli raaempaa. Sotiin lähdettiin kuolemaan, rutot tappoivat miljoonia ihmisiä, lapset menehtyivät, kunnianloukkauksesta haastettiin kaksintaisteluun, josta vain voittaja selvisi elävänä.

Nyt vauraissa länsimaissa sairastetaan ja kuollaan kliinisemmin, poissa katseilta. Kuolemaa ei tarvitse miettiä. Paitsi silloin, kun se koskettaa meitä läheltä. Omalle perhepiirilleni näitä menetyksiä on annosteltu vain kohtuullisesti, pappina olen joutunut kohtamaan suuria suruja.

Vierailin kauan sitten amerikkalaisessa hautaustoimistossa. Se oli hämmentävää, tuskin on paikkaa, joka voisi muistuttaa vähemmän kuolemasta kuin se romanttisin värein, kukin ja tuoksuin koristeltu muistotila. Niin me haluamme kohdata kuoleman.

Sanomme sairaudelle ja kuolemalle ei. Se on ollut pontimena lääketieteen huimalle kehitykselle. Ponnistelemme, jotta eläisimme pitkään. Jokainen kuolema on epäonnistuminen, mikäli lääketieteellinen paranemisen mahdollisuus olisi ollut olemassa.

Tämä arvokas pyrkimyksemme kuoleman välttämiseen aiheuttaa helposti jatkoajatuksen, että kuolemista ei saa missään olosuhteissa auttaa, ei edes ääritilanteissa. Argumentteja suuntaan ja toiseen on monia, oikeutettuja huolia ja toiveikkaita odotuksia. Jostain syystä passiivinen kuolinapu eli varsinaisen hoidon lopettaminen on helpompi niellä. Samoin jopa avustettu itsemurha.

Esko Seppänen, Iiro Viinanen, muut aloitteen allekirjoittajat ja miljoonat muut ajattelevat, että on tilanteita, jolloin eettinen velvollisuutemme on sallia henkilön päästä pitkittyneestä kärsimyksestään.

Saattohoitoa on kehitettävä. Elämisen laatuun on panostettava. Silti aktiivinen kuolinapu parantumattomasti sairaalle, sietämättömästi kärsivälle ja siksi omaa kuolemaa toivovalle on mahdollisuus olla inhimillinen ja armollinen.

 

Avainsanat: eutanasia, kuolema, armokuolema, kuolinapu, kärsimys, kansalaisaloite

Kuva: Pixabay