3. marras, 2016

Pyhät sakset

Milloin olet viimeksi kokenut jotain, johon voisit liittää sanan pyhä? Millainen kokemus se oli? Millainen se voisi olla? Mitä ylipäänsä pidämme pyhänä?

Mietin näitä tässä pyhäinpäivän kynnyksellä. Se ei enää ole suurimpia pyhiämme, mutta se muistuttaa meitä muutamasta tärkeästä asiasta. Se kertoo, että elämässä jokin on pyhää, ja se palauttaa mieliimme sukupolvien pyhyyden.

Meidän kulttuurissamme pyhän ilmiö on haalistunut. Voimme ylevöityä, haltioitua, ihmetellä ja kunnioittaa, mutta pyhyyden kokemus ei enää yhdistä meitä. Ortodoksisessa liturgiassa ja katolisessa messussa osanottaja saattaa aistia jotain ylimaallista, jota hän kutsuu pyhäksi. Luterilaisuus painottaa enemmän arkisuutta ja ymmärrettävyyttä.

Ne jotka ovat olleet läsnä jonkun kuoleman hetkellä, kertovat tunteneensa pyhän kosketuksen. Pirkko-vaimoni piti poskeaan äitinsä poskea vasten, kun tämä siirtyi rajan yli. Se oli hänelle suuri kokemus, jota hän muistelee. Hetkeä aikaisemmin äiti oli elävä, vaikkakin heikossa kunnossa. Sitten hän oli poissa.

Pyhäinpäivänä sytytämme kynttilän hänelle ja muille kuolleille rakkaillemme.

Kuolema on majesteetti, lopullinen, siitä ei ole paluuta. Sen edessä ihminen on tottunut kumartumaan. Jos ei muuten, niin viimeistään oman viimeisen hetken lähestyessä.

Ennen muinoin ihmiset olivat jatkuvasti tekemisissä pyhän kanssa. Heillä oli pyhiä paikkoja, pyhiä ihmisiä ja pyhiä eläimiä. Pyhässä oli jotain pelottavaa ja kunnioitusta herättävää, ja siitä käytettiin mielellään kiertoilmaisuja. Esi-isämme palvoivat karhua, kiertonimiltään mesikämmen, nalle, otso, ohto, kontio, karvajalka, köntiäinen, pöppö. Sanat kertovat myös heidän tunnesiteestään tähän metsän kuninkaaseen.

Meidän kielenkäytössämme kuolema kuuluu samankaltaiseen kiertoilmaisujen maailmaan. Me siirrymme ajasta ikuisuuteen, menemme taivaan kotiin, nukumme pois, koemme lähdön hetken. Tai slangia mukaillen ”hän potkaisi tyhjää, delasi, vaihtoi hiippakuntaa”.

Pyhä on latinaksi sacer, josta tulee englannin sana sacred sekä ilmeisesti suomen sana sakset. Pyhä on jotain, joka on erilaista, leikattu pois normaalielämästämme. Sen ja arjen välillä on selkeä raja.

Pyhä kuuluu kokemusmaailmamme uhanalaisiin lajeihin, ainakin näinä teknistaloudellisen kulttuurin aikoina. Sen lopullinen poistuminen elämyskentästämme ja kielestämme köyhdyttäisi elämää. Sen mukana katoaisi ikiaikaista elämän hallinnan ja jäsentämisen taitoa.

Avainsanat: pyhä, pyhyys, pyhäinpäivä, arki, kuolema, karhu