23. loka, 2016

Yksin olemisen taito on lahja – yksinäisyys voi tappaa

Mietin, onko minulla oikeutta kirjoittaa yksinäisyydestä. En kuulu niihin miljoonaan yksinäiseen, joita Suomessa on arvioitu olevan. Kirjoitan silti, koska kuuluun niihin viiteen miljoonaan, joilla on ollut yksinäisyyden kokemuksia.

Muistan illan 20 vuotta sitten. Olin eroni myötä muuttanut kotoani kalliolaisen yksiöön. Tuli ensimmäinen lauantai. Lähdin aamulla bussilla Poriin, jossa kävin siunaamassa tuttavani. Toimin seremoniamestarina, ihmisten surun tulkkina. Illansuussa palasin Kallion kalustamattomaan kämppääni enkä tiennyt mihin pakenisin. Tuntui että maailman kaikilla ihmisillä oli sinä iltana muita lähellään, minulla ei.

Aloin maalata kiihkeästi pitkin karkein vedoin veristä Kristus-hahmoa. Tein kaksi taulua, äänetöntä huutoani tyhjään avaruuteen. Sitten lähdin sateen kostuttamalle Flemarille, löysin Kurjenlento-ravintolan ja kuuntelin naapuripöydän kavereiden äänekästä juttelua. ”Vaimo lähti taas, se jakaa pillua kuin sähkösanomaa.”, toinen tilitti ja toinen kuunteli.

Se oli minun yksinäinen lauantaini. Niinä kuukausina koin muutaman vastaavan, kunnes elämä taas asettui raiteelleen. Siitä yksinäisyyden kokemuksesta tuli minulle luova käyttövoima.

Monilla on noita yksinäisiä lauantaita viikosta ja vuodesta toiseen. Aina. Ketään ei ole odottamassa, kun tulee kotiin. Ei juuri ketään, jonka voisi pyytää käymään ja jolla olisi aikaa ja joka tulisi mielellään. Silloin ei puhuta elämän käyttövoimasta vaan elämänvoimaa hitaasti nakertavasta vastustajasta.

Yksin asuvia on varsinkin pääkaupunkiseudulla paljon, mutta he kaikki eivät ole yksinäisiä. Monella yksin eläjällä on rikas sosiaalinen elämä. Varsinainen yksinäinen on hän, joka asuu yksin tai täysin kuolleessa parisuhteessa ja jolla on vain vähän sosiaalisia kontakteja, nekin satunnaisia ja pinnallisia. Ilkka Taipaleen mukaan erityisesti yksin asuvat miehet ovat yksinäisyysaallon suurkärsijöitä.

Luulen kuuluvani niihin, joille yksinäisyys on hiljainen haikea juonne jossain syvällä. Minua pidetään sosiaalisena, mitä ilmeisesti olenkin. Tykkään ihmisistä, juttelen mielelläni, välillä autankin, jos joku tarvitsee. Silti saatan iloisessa seurassa tai tutussa yhteisössä tuntea yksinäisyyttä. Onko minunlaisiani miljoona vai kaksi vai paljon enemmän?

Se on kosmista yksinäisyyden tunnetta, josta V.A. Koskenniemi runoilee: ”Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.” Tunnetta siitä, että lopulta olemme yksin elämän suurten kysymysten ja valintojen edessä.

Syvimmiltään yksinäisyys on näkymättömyyttä, luulen. Ihmisen syvimpiä tarpeita on tulla nähdyksi, olla jotakin jollekin. Vaikkei se joku olisi edes lähellä koko ajan. Haluan tulla nähdyksi.

Yksinäisiä ovat myös ihmiset, joiden elämä on niin kiireistä ja mieli niin levoton, että pysähtyminen ja yksin oleminen on heille täysmahdottomuus. Se voi olla yhtä vahingollista kuin varsinainen yksinäisyys. Yksinäisellä on ystävänä edes omat ajatukset. Kiireinen näkee ihmisiä, muttei kohtaa ketään, ei edes itseään.

Olin kesällä retriitissä. Rymättylän merellisen ja mäkisen maiseman keskellä tutkimme itseämme, kutsumustamme, suhdettamme maailmaan, unelmiamme ja kipujamme. Keskustelua ja yksinoloa sopivassa suhteessa, rauhallisesti edeten. Moni koki löytävänsä uusia ajatuksia, vain ottamalla aikaa rauhalliseen miettimiseen. Olimme ryhmässä ja olimme yksin. Yksinäisiä emme olleet.

Sotekeskusteluissa on puhuttu liian vähän sairauksien syistä. Yksinäisyyttä pitäisi käsitellä, koska sille on mahdollista tehdä jotain. Tänään Hesarissa oli kaksi puhuttelevaa mielipidekirjoitusta yksinäisyydestä. Toinen kertoi leskimiehen riipaisevista kokemuksista ja toinen ikääntyneistä: 40 % heistä kärsiin yksinäisyydestä! (HS 23.10.2016)

Ideoita auttamiseen on. Itse olen mukana HelsinkiMissiossa, jossa moni vapaaehtoinen saa elämäänsä merkityksiä vaikka kävelyttämällä yksinäisiä vanhuksia.

Osataksesi olla yksin sinun on opittava olemaan yhdessä. Osataksesi olla yhdessä sinun on opittava olemaan yksin. Näin kirjoitti Dietrich Bonhoeffer.

Ps. Lukuvinkki: Juho Saari (toim.) 2016, Yksinäisten Suomi, Gaudeamus.

Avainsanat: yksinäisyys, sote, sosiaalisuus, ikääntyneet, leskimiehet, yksin asuvat, retriitti, Ilkka Taipale

Kuva: Pixabay