16. loka, 2016

Itkuvirsi Therese Johaugille, norjalaisille ja urheilulle

Mitä meidän olisi ajateltava Therese Johaugista ja Norjan hiihtovaikuttajista? Thereseä olen aina ihaillut. Hän on hiihtomaailman ikoni, jonka keijukaismainen ylämäkihiihto on lumonnut meidät. Nyt seurasimme hänen hillitöntä itkuaan kameroiden edessä. Lumouksemme tilalla oli epäusko, hämmennys ja suru.

Oliko itku aitoa vai teeskentelyä? Se vaikutti aidolta.

Itkikö hän, koska puolentoista viikon episodi, lääkevoiteen käyttö, oli aiheuttanut näin dramaattiset seuraukset? Se on mahdollista.

Itkikö hän, koska hän kärähti käytettyään anabolisia steroideja, vaikka lääkärit olivat vakuuttaneet käytön olevan turvallista, jostain meille tuntemattomasta syystä? Sekin voi voi olla mahdollista.

Vastauksia emme saa pitkään aikaan, jos koskaan.

Onko Johaug Norjan ylimielisen järjestelmän epäonnen soturi, urheilija, jonka osalle lankesi systeemin paljastuminen? Vai onko hän viaton uhri, joka lääkärin osaamattomuuden takia joutuu kokemaan kilpailukiellon ja elinikäisen stigman? En tiedä.

Sen tiedämme, että dopingista kärynneet ovat oikeasti käyttäneet kiellettyjä aineita. Senkin aavistamme, että joukossa saattaa olla joku yksilö, jota järjestelmä on käyttänyt hyväkseen, vaikka urheilija on luullut olevansa puhdas. Oikeusmurhia on voinut tapahtua.

Suomalaisten ja muiden kommenteissa (kuten tässäkin) purkautuu tukahdutettu tunne siitä, että koimme norjalaisten nostaneen itsensä muiden tuomareiksi. Antoivat meidän muiden ymmärtää, että he vain sattuvat olemaan niin ylivertaisia samalla kun me muut rämmimme suossa lahjattomina, huonoina harjoittelijoina ja dopingsotkuissamme.

Vielä 1900-luvun lopulla norjalaiset olivat tavallisia kuolevaisia. Voittajia tuli monista hiihtomaista. Oli Gunde Svan, Mika Myllylä, Jelena Välbe, Maurilio de Zolt ja muut. Kaukaisemmasta historiasta muistan ajan, jolloin Norjalle herui suuria voittoja vain satunnaisesti.

Sitten Norja nousi laajalla rintamalla haastamaan koko muun maailman. Mitä oli tapahtunut, kun vuosituhat vaihtui? Uusia geenejä Norjaan tuskin oli ehtinyt tihkua. Sellaista valmennustietouttakaan heillä ei ollut, joka ei olisi ollut muidenkin saatavilla.

Ehkä muu maailma oli jäänyt nauttimaan mukavasta elämästään, ja vuonojen viikingit olivat säilyttäneet alkukantaisen urheilullisen elämänotteensa.

Norjalaisten niskalenkki Kansainvälisestä hiihtoliitosta FIS:stä on ollut tiukka. Sellaisen aseman voi saavuttaa diplomaattisella kyvykkyydellä ja – rahalla. Ilmassa väreilee epäilys, että tämä hallinnollinen valta-asema vaikuttaa norjalaisten mahdollisuuksiin peitellä tai vähätellä mahdollisia väärinkäytöksiään.

Sopassa ovat eeppisen salaliittoteorian ainekset. Vaikken itse sellaiseen tältä istumalta usko, en ihmettele, jos moni uskoo ja odottaa asiasta kertovan kokoillan elokuvan valmistumista.

Aikoinaan olin työni puolesta usein Norjassa, jossa minulla oli työkavereita ja ystäviä, mukavia ihmisiä, joiden kanssa suomalaisen oli helppo tulla juttuun. Pidin norjalaisista ja Norjasta. Pidän yhä, vaikka jotkut ilmiöt ovat kieltämättä ärsyttäneet. Urheilijoitaan he ovat aina palvoneet siinä missä suomalaisetkin.

Urheilun brändi on rikki, ollut jo kauan. Doping on vain yksi syy. On hähmäistä rahankäyttöä, korruptiota, valtataistelua ja epäselvyyksiä. Mitään siitä ei saada kuntoon vain sääntöjä tiukentamalla ja sanktioita koventamalla.

Urheilussa on uuden ajattelun paikka. Muuten kierteestä ei tule loppua.

 

Ps. Ihan vaan tiedoksi. Norjassa on paljon muutakin kuin hiihtoa. 

Avainsanat: doping, Johaug, hiihto, urheilu, FIS, huulivoide, korruptio, valta

 

Kuva: Pixabay