29. heinä, 2016

Merkitys voi kadota ja löytyä

Kun merkityksen kokemus katoaa, paljon muutakin katoaa. Merkityskato on työelämän suurimpia ongelmia.

Huomattava osa meistä sinnittelee päivästä toiseen suorittamalla eteen lykättyjä tehtäviä, jotka eivät kiinnosta ja joiden lopullista hyödyllisyyttä ei pääse näkemään. Ympäriltä ei tule kannustavaa palautetta. Esimies kiittää piiskaamalla tavoitteet yhä tiukemmiksi.

Näitä tarinoita olen kuunnellut vuosien ajan.

Elettiin 90-luvun keskivaiheita. Seminaarin tauolla juttelin puolitutun naisen kanssa, joka kertoi kadottaneensa työnilon. ”Meidän firmassa johtaminen ja koko ilmapiiri on vääntynyt jäätäväksi välinpitämättömyydeksi asiakkaita ja henkilöstöä kohtaa. En mitenkään voi hyväksyä sitä”, hän kiteytti.

”Olen päättänyt, etten enää välitä. Suljen silmäni siltä ja hoidan vain duunini”, hän sanoi. ”Se varmaan auttaa”, sanoin puolihuolimattomasti astellessamme kohti seuraavaa luentoa.

Ei auttanut. Olin väärässä. Pari vuotta keskustelun jälkeen kuulin, että nainen oli joutunut pitkälle sairauslomalle, syynä arvoristiriita. Christina Maslachin tunnetun tutkimuksen mukaan burnoutin suurimpia syitä on työskentely tilanteessa, jossa yhteisön arvot ovat ristiriidassa omien arvojen kanssa.

Kerroin tapahtumasta parinkymmenen hengen koulutustilaisuudessa. 35-vuotias mies kertoi stoorinsa: ”Kaksi viikkoa sitten jätin työpaikkani samasta syystä. Nyt olen työtön. Tein valinnan talouteni ja terveyteni välillä. En tiedä tulevaisuudestani, mutta olen helpottunut.”

Ryhmä onnitteli häntä. ”Olet hyvä tyyppi. Löydät taatusti työpaikan, jossa voit kokea työsi merkitykselliseksi.”

Merkityksen kokemus vaikuttaa isosti hyvinvointiimme. ”Kun ihmiset kokevat epäonnistuvansa merkityksellisten tavoitteiden saavuttamisessa, seurauksena on burnout.” (Ayala Pines, Marja Kaskisaari)

On turha puhua kilpailukyvyn paranemisesta, mikäli kärvistelemme syvenevässä merkityskriisissä.

 Ratkaisuja etsitään:

  1. Jotkut torjuvat asian, kovettavat itsensä, kehittävät paksun nahan, kuolettavat tunteensa. Heistä tulee työelämän robotteja, palkittuja sankarijohtajia ja -esimiehiä. Heidän mottonsa on, että ”töitä tänne on tultu tekemään, heikkoutta täällä ei katsella”.
  2. Jotkut näkevät ongelman, puhuvat siitä kahvitauoilla, kritisoivat esimiehiään, johtajiaan ja voimatonta HR:ää, mutta sosiaalistuvat yhteisöönsä. Työnsä he tekevät innottomasti. He selviävät, kun eivät aseta merkityksen rimaa korkealle. He ovat suuri turtunut joukko.
  3. Jotkut sinnittelevät ja uskovat parempaan. Aamulla töihin mennessä kouristaa. Viikonvaihteet kuluvat itsensä kokoamiseen. Kunnes tulee romahdus, kriisi, loppuunpalaminen, hidas toipuminen ja elämän järjestäminen uudella tavalla.
  4. Jotkut tunnistavat sen mitä oikeasti haluavat elämältä. He eivät lähde tappavaan oravanpyörään tai jos lähtevät, he tunnistavat vaaran. He etsivät tekemiseensä merkityksiä tai aloittavat jotain kokonaan uutta. Tämä voi vaatia oikeiden kysymysten tekemistä itselle sekä pysähtymistä. Mutta se kannattaa.

Tiukat taloustilanteet kieltämättä rassaavat työelämää. Mutta korjatessamme talouttamme meiltä saattaa jäädä huomiotta varsinainen aikapommi, ihmisten henkinen kriisi, hitaasti tappava merkityskato. Työelämä kaipaa perusteellista uudistamista.

 

Ps.

Merkityksen teemoja mietitään CoPassion-ohjelmassa, joka on laaja Tekesin rahoittama tutkimushanke. Syksyllä aiheesta on tulossa seminaari.

Oman elämänsä merkitystä ja tarkoitusta on hyvä pysähtyä pohtimaan ajan kanssa. Seuraava Luova kutsumus -ryhmäcoaching alkaa 26.9.2016 klo 13. Kokonaisuuteen kuuluu yhdeksän tapaamista, ohjelmassa retriitti sekä elämyksellinen päivä Kannonnokassa. Viimeinen tapaaminen on 13.6.2017. Suosittelen lämpimästi.

 

Avainsanat: merkitys, merkityksen kokemus, arvot, arvoristiriita, työelämä, burnout, kutsumus