15. heinä, 2016

Olemme painekattilassa. Terrorismiongelman ratkaisuun tarvitaan uutta ajattelua.

Katselen televisiosta Nizza-erikoislähetystä. Jälleen terrori-isku, jälleen Ranska. Olo on surullinen ja hämmentynyt.

Valmiustilaa, turvatoimia ja tarkastuksia lisätään. Lakeja muutetaan. Kansainvälistä yhteistyötä tiivistetään ja tiedustelutietoa vaihdetaan. Se kaikki on väistämätöntä.

Ilmassa on myös sodan ääniä. Isis ajetaan ahtaalle ja tuhotaan. Menossa on ajojahti, jossa molemmat osapuolet ajavat toisiaan takaa.

Terrorisimin ja vihan juuret ovat syvällä, kaukana historiassa. Maailma on jakaantunut voittajiin ja häviäjiin, rikkaisiin ja köyhiin, nöyryyttäjiin ja nöyryytettyihin, hyvinvoiviin ja syrjäytyneihin.

Näin on ollut aina. Ero on siinä, että maailma on pienentynyt. Kaikki näkevät toisensa reaaliajassa. Olemme kuin kylä, jonka kaduilla katkeroitunut ja uhriutunut väki katselee niitä, jotka näyttävät porskuttelevan tyytyväisinä.

Olemme jättiläismäinen painekattila. Kun paine tulee riittävän suureksi, kattila räjähtää.

Kyse ei ole islamin ja kristinuskon eroista. Kyse on katkeruudesta ja turhautumisesta. Viha ruokkii vihaa.

En tiedä, onko tämä kierre katkaistavissa. Nykyisten keinojen toistaminen on osoittautunut riittämättömäksi. Tai ehkä jopa vääräksi. Ratkaisu ei ole, että teemme vieläkin intensiivisemmin sitä, mikä ei toimi.

En näe muuta tietä kuin että opettelemme ajattelemaan uudella tavalla. Voi olla myöhäistä edes yrittää käydä dialogia Isisin kanssa. On aloitettava kauempaa ja otettava pitkä perspektiivi myös eteenpäin.

Mitä tässä tilanteessa sanoisi Jeesus, Gautama Buddha, profeetta Muhammed tai myöhemmät rauhantekijät? He ehkä pyytäisivät meitä tavallisia ihmisiä etsimään elämällemme uusia merkityksiä, toivoa, rakkautta ja vieraiden ihmisten ymmärtämistä.

Terroristit ovat pahoja, kuten määrittelemme heidät. Itse he eivät koe olevansa pahoja. He uskovat toimivansa hyvän puolesta.

Voimme puhua heistä törkeästi ja omaa puhtauttamme ylistäen, käyttää taisteluretoriikkaa, lähettää pommeja Lähi-itään, hyökätä.

Tai voimme valita toisen tien ja muuttaa jotain omasta ajattelustamme ja toiminnastamme. Se on hidas tie, ja siksi se tuntuu tehottomalta. Mutta palkinto voi tulla, ehkä 50 vuoden kuluttua.

 

Avainsanat: Terrorismi, Isis, Ranska, Nizza, sota, rauha, ajattelu