10. huhti, 2016

Etiikasta on puhuttava, varsinkin eettisestä ajattelusta

Kun Nalle Wahlroos sanoi, ettei hänen yrityksensä ollut tehnyt mitään laitonta, niin hän olisi voinut pohtia edes ohimennen, oliko yritys mahdollisesti tehnyt jotain, joka herättäisi arvo- tai moraalikysymyksiä. Hän ei pohtinut.

Wahlroosin vaikenemisella on perustelu: markkinataloudessa aina lopulta markkinat palkitsevat tai rankaisevat. Volkswagenin jäätyä kiinni testihuijauksesta yhtiön osakkeen arvo tipahti. Paha sai palkkansa.

Tässä ajattelussa etiikka on yhtä kuin yrityksen menestyminen markkinoilla. Tällä ajattelulla on arvonsa, tosin rajoitettu.

Etiikan lähtökohta on siinä, että toimija täyttää tehtävänsä hyvin. Toimitusjohtajan etiikan kulmakivi on, että hänen yrityksensä antaa asiakkailleen oikeat tuotteet ja palvelut ja tuottaa vastineen omistajien sijoitukselle ja riskinotolle. On eettisempää hoitaa tehtävänsä hyvin kuin huonosti.

Jos lisäksi rangaistuksen pelko estää väärinkäytökset, niin hyvä niin. Sillä voidaan päästä pitkälle. Kannattaa toimia oikein, koska jossain vaiheessa hämärä toiminta saatetaan havaita, syntyy mediamylläkkä, asiakkaat rankaisevat, ja omistajat kärsivät. Näin markkinatalous toimii: yritys täyttää eettisen minimin, kun se ei tee vääriä tekoja, ainakaan rikoksia.

Käytännössä ajatus jatkuu usein niin, että toiminta on eettistä, jos ei kärähdä vääristä teoista eikä näin ollen koe markkinoiden rankaisua.

Moraalitonta tai rikollista toimintaa ei tee oikeaksi se, että pystyy salaamaan tekonsa. Etiikka on muutakin kuin menestystä tai menetystä. Sanojen etiikka ja markkinatalous välille ei voi piirtää yhtäläisyysmerkkiä. Eikä etiikan ja sosialismin eikä minkään muunkaan talousjärjestelmän, uskomuksen, aatteen tai poliittisen ideologian.

Etiikka on enemmän. Se on tahtoa rohkeutta taistella hyvän puolesta. Se on ihmisarvon ja luonnon kunnioittamista, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Sekä ennen kaikkea asioiden tarkastelua tavalla, joka ylittää oman edun.

Joskus huolella punnittu eettinen valinta voi aiheuttaa itselle taloudellisia menetyksiä tai sitä, että ajautuu omassa viiteryhmässään marginaaliin.

Lawrence Kohlberg on tutkinut yksilön eettisen ajattelun kehittymistä.  Primitiivisintä vaihetta elää lapsi, joka tottelee sääntöjä välttääkseen rangaistuksen tai saadakseen kiitosta. Nuori puolestaan toimii perheen ja kaveriporukan arvopohjan ja mallien perusteella.

Kolmannessa vaiheessa puhutaan aikuisen etiikasta. Ihminen toimii oikein, koska hän haluaa toimia oikein. Hänen moraalinsa on autonomista, sisältä ohjautuvaa. Tässä vaiheessa kiinnostavinta ei välttämättä ole, millaisia valintoja ihminen tekee. Olennaisempaa on, miten hän perustelee tekonsa.

Miksi valitsemme oikein tai väärin? Vastaus tähän kysymykseen kertoo paljon moraalisesta aikuisuudestamme.

Etiikasta ja moraalista on puhuttava nöyrästi, itseään korottamatta ja muita halveksimatta. Mutta siitä on pakko puhua. Jos etiikka olisi vain oikeusistuimen tai markkinoiden tuomiota ja itsekkäiden pyrkimysten tasapainoa, yhteiselämämme olisi pelottavan huteralla pohjalla.