29. maalis, 2016

Demokratia - eurooppalainen arvo vai eurooppalainen trendi

”Me puolustamme eurooppalaisia arvoja.” Tähän lauseeseen törmäämme medioissa muutaman kerran viikossa, nyt viimeksi kun on keskusteltu terrorismista.

Mitä ovat eurooppalaiset arvot? Listaan liitetään demokratia, tasa-arvo, ihmisarvon puolustaminen, oikeudenmukaisuus, sananvapaus, uskonnonvapaus ja vapaa liikkuminen.   

Niihin on helppo yhtyä. Mutta eurooppalaisia arvoja ne eivät ole. Ainakaan vielä.

Retoriikkaa vai arvo

Ne ovat puheita parlamenttien avajaisissa ja terrorismin jälkipuinneissa, poliitikkojen ja eliitin retoriikkaa eli sanahelinää. Minun sanastossani arvo on jotain, joka syvällä tavalla ohjaa tekemisiäni ja yhteisiä valintojamme. Arvot ovat lähes tiedostamattomia itsestäänselvyyksiä. Niitä ei kyseenalaisteta. Oikeilla arvoilla on pitkä historia, yli vuosikymmenien ja jopa -satojen.

Demokratian synnyinmaana pidetään antiikin Kreikkaa. Eurooppalaisten tajuntaan se murtautui Englannin puolivillainen parlamenttiuudistuksen jälkeen 1689 ja viimeistään Ranskan vallankumouksen yhteydessä sata vuotta myöhemmin.

Demokratian lyhyt historia

Tavalliselle kansalaiselle demokratia pysyi vieraana, vaikka yleinen ja yhtäläinen äänioikeus etenikin 1900-luvun puoliväliin mennessä käytännössä kaikkiin Euroopan maihin, moniin tosin vasta toisen maailmansodan jälkimainingeissa.

70-80 vuotta sitten demokratia ei ollut yleiseurooppalainen toimintatapa. Oli fasistisia hallituksia, ja oli valtaan päässeen eliitin diktatuuria, tosin demokraattisesti valitun. Jos demokratia ymmärretään tekniseksi valintaprosessiksi, niin vaaleilla valittu Hitlerkin oli demokraatti.

Demokratian historia Euroopassa ei lopultakaan ole järin pitkä eikä kovin vakuuttava.

Oikeat arvot näkyvät arjessa

Jos demokratia olisi oikeasti arvo, kaikki yhteiskunnan ja korporaatioelämän rakenteet ja toimintatavat tukisivat demokratiaa.

Demokratia ei ehkei olekaan eurooppalainen arvo. Se on eurooppalainen trendi. Toivon, että siitä joskus tulisi arvo.

Kun jokin on arvo, se pyrkii nostamaan päätään eri elämänaloilla. Parhaimmillaan meillä voisi olla sekä poliittista demokratiaa että arjen käyttäytymiseen vaikuttavaa arvodemokratiaa.

Molemmat voivat huonosti Euroopassa.

Poliittisen demokratian kriisi

Poliittisen demokratian saralla ainakin Puola, Slovakia, Tšekki ja Unkari ovat ottamassa etäisyyttä yleiseurooppalaiseen tarinaan. Politiikka ylipäänsä etsii missiotaan, mikä Suomessa näkyy näkyvien poliitikkojen vahvoissa kannanotoissa. Carl Haglundin ja Jan Vapaavuoren lausumat ovat vain jäävuoren huippu.

Poliittisen demokratian uhka ei lopultakaan tule islamista tai järjettömästä terrorismista. Sen uhka tulee vanhan Euroopan sisältä, syvään juurtuneesta nationalismista, kolonialistisesta historiasta ja ylimielisyydestä, vuosituhantisesta uskonnollisesta perinnöstä, lineaarisesta ajattelusta, vähemmistöjen oikeuksien polkemisesta ja nuorten syrjäytymisestä sekä kaikesta tästä energiansa imevistä ääriliikkeistä.  

Arjen demokratian ahdas tila

Arjen demokratian kanssa emme pärjää kummoisemmin. Tavallisen lähiökundin on vaikea saada ääntään kuuluville, kun globaalin talouden epädemokraattiset voimat meuhkaavat. Virallista jargonia politiikasta, taloudesta ja hyvinvoinnista hänen on vaikea ymmärtää. Organisaatioiden maailma on miesten, eikä naisilla vieläkään ole ansaitsemaansa paikkaa johtotehtävissä.

Missä näkyy vammaisten ja maahanmuuttajien panos avaintehtävissä? Millainen eliitti käyttää valtaa kirkossa, työmarkkinajärjestöissä ja kansanliikkeissä? Miksi yksinäisyys on niin suuri ongelma?

Demokratia on trendi, jota tulee vahvistaa

Ei, ystävät, demokratia ei ole eurooppalainen eikä suomalainen arvo. Se on hyvä trendi, jota kannattaa kaikin puolin vahvistaa. Sen puolesta kannattaa taistella. Arvoksi se ylenee sitten, kun se oikeassa elämässä vaikuttaa suuren enemmistön ajatteluun ja valintoihin.

Espanjalainen sosiologi Manuel Castells on liputtanut Euroopan yhteisen identiteetin puolesta, kansallisten identiteettien rinnalla. Ilman sitä yhteisö ei kestä kriiseissä. Identiteetti syntyy arvoista. Tämän hetken eurooppalainen liima on talous, eivät arvot.

”Me puolustamme eurooppalaisia arvoja” -puhe on hyvää tarkoittavaa hymistelyä. Seuraavaksi on aika siirtyä sisältöihin.