Blogi

20. heinä, 2018

Stereotypiat, yleistykset, määrittelyt ja ennakkoluulot ohjaavat ajatteluamme ja asenteitamme. 

Meillä on tarve stereotyypittää kaikkea, mikä liikkuu. Ammattilliitot vastustavat yrittäjyyttä, ja työnantajat ovat riistäjiä. Ateistit ovat tunteettomia ja taiteilijat boheemeja. Virkamiehet nipottavat, ja pakolaiset pakoilevat työtä.  Miehet ovat putkiaivoja ja naiset epärationaalisia tippaleipätyyppejä. Esimiehet ovat kehnoja, HR täynnä kukkahattutätejä ja johtajat kiinnostuneita vain rahasta. Ja kaikkihan me tiedämme, millainen on tosimies.

Koin nuorena hengellisen herätyksen. Meitä oli paljon, ja meistä käytettiin nimeä uskovainen. Olin sinut sen kanssa, mutta sitten nimitys alkoi kiusata minua uskovaisuuteen liitettyjen yleistysten takia. 

Uskovainen vastustaa homoliittoja ja epäilee vahvasti luonnontieteen tuloksia. Sun muuta.

Määrittelylistoja ja karikatyyrejä luomme minkä tahansa asian kannattajasta ja jokaisesta ammattikunnasta, heimosta tai harrastuksesta. Tai vaikka äitien erilaisista tavoista olla äiti.Yksi on hipsteri, toinen hot mama ja kolmas vaikka yliaktiivinen kouluäiti. 

Se mikä ulkoapäin katsottuna näyttää ilmeiseltä, tuntuu kohteena olevasta itsestä naurettavalta. Olemme yksilöitä, emme fiktiivisiä objekteja, jotka määritellään ulkoapäin.

Please, älkää yrittäkö määritellä ja paketoida minua. Minulla ovat mielipiteeni, joille minulla on perusteita ja joita puolustan. En kuitenkaan myönnä kaikkien ajatusteni johtuvan siitä, että koska kuulun siihen ja siihen kuplaan niin tietenkin ajattelen niin tai niin. 

Tosin laumaeläiminä olemme alttiita sosiaalistumaan tärkeimpiin viiteryhmiimme, mikä sekin on elämää. Muttei koskaan koko elämä, ainakaan useimmille meistä. 

Yksi kupla ei riitä kenellekään. Elän vaahdossa, joka koostuu suurista ja pienistä liikkuvista kuplista ja jonka rakenne riippuu siitä, missä piireissä kuljen, keiden kanssa tykkään jutella ja mitä uutisia siilautuu seurattavikseni valitsemieni medioiden uutisvirrasta. 

Minun kuplavaahtoni koostumukseen kuuluu, että olen kristitty, suomalainen, eurooppalainen, porilainen, vihtiläinen, musiikin harrastaja, laulaja, penkkiurheilija, futiksen ystävä, aktiiviliikkuja, yrittäjä, pappi, demarisuvun kasvatti, eetikko, bloggari, tietokirjailija, valmentaja, mentori, puoliso, isä, pappa, kaveri, lähimmäinen, gastronomian harrastelija, politiikan seuraaja (ja kriitikko), kokija, lukija, pohtija, kyseenalaistaja, kannustaja. 

Meillä kaikilla on pitkät listat erilaisia rooleja, ex-rooleja ja määreitä, olemme monen viiteryhmän kombinaatio.  Vaahtoamme eri asioiden puolesta. 

Mitä sinustakin ajatellaan? Entä mitä ne puhuvat minusta? Paradoksaalista kyllä, alamme joskus käyttäytyä meihin liitettyjen yleistysten mukaisesti, hyvässä ja pahassa. Tai provosoidusti niiden vastaisesti. 

Usein kanssakäymisemme on sitä, että minun ennakkoluuloni kohtaavat sinun ennakkoluulosi. 

Aidossa kohtaamisessa ihmiset näkevät toisensa ihmisinä ilman määrittelyjä ja elämän pintavaahtoa.

Aloita vaikka siitä, että kohtaat itsesi rohkeasti ilman uskomuksiasi.

 

#stereotypia #yleistys #samankaltaisuus #karikatyyri #ennakkoluulo #uskomus #uskovainen #identiteetti #fiksauma #kohtaaminen #kuplat #vaahto

12. heinä, 2018

Kuinka usein tunnet saaneesi kiitosta? Kotona, työpaikalla, vapaaehtoistyössä, kaveriporukassa? Entä kuinka usein itse osoitat kiitollisuutta? 

”Kiittämättömyys on maailman palkka”, toteaa kansallinen viisausviritelmä. Kiitosta luultavasti pihdataan tiukasti enemmän kuin kylvetään hehtaarikauhalla. Jos odotat, että panostuksestasi tulisi aina kiitosta tai että se edes huomattaisiin, niin odota rauhassa ja pety. Maailma ei ole reilu. 

Monien elämänohje kuuluukin, että ”en edes odota kiitosta, ainakaan en pety”. Epäilen, onko se kuitenkaan kestävin elämänasenne.  On oikeutettua odottaa kiitosta, kiitoksenkipeys ei ole sairaus. Kiitoksia panttaava kasvatus tai työkulttuuri tuskin vahvistaa lasten tai henkilöstön itsetuntoa.

Toinen juttu on, miten kiitoksen voi ilmaista niin, että toinen kokee sen kiitoksena.

Huonossa tapauksessa hän voi tuntea kiitoksen rutiiniheittona silloinkin, kun kiittäjä oikeasti haluaa osoittaa kiitollisuutta. Jos henkilöiden välit ovat kireät, niin kiitoksen voi ottaa teennäisenä yrityksenä näytellä, että ei tässä mitään ongelmia ole.

Joskus kiitoksen antaja asettelee sanansa niin, että kuulija ei huomaa sen olevan kiittämistä. ”Hyvin hoidettu.” ”Hyvin vedit.” ”Maistuupa herkulliselta.” Kuulija voikin kokea sanat enemmän arviointina kuin kiitoksena. Tarkkaan ottaen kehu on eri asia kuin kiitos, mutta se voi olla helpompi sanoa.

Minun on jostain syystä vaikea ottaa vastaan kehuja, niin tärkeitä kuin ne ovatkin. ”Ei se nyt ollut mitään”, oli vakiorepliikkini joskus nuorempana. Vanhemmiten olen kehittynyt ja yritän sanoa jotain tyyliin ”kiitos, kiva kuulla”. Tuulettaa en kuitenkaan osaa, paitsi joskus, kun kukaan ei näe. Jotenkin aina kieroutunut mieleni leikkaa kehuista puolet pois. Tiedän kyllä, mieleni kohtelee kehujaa kehnosti.

Kiitosten kanssa on toisin. Tunnen kiitollisuutta, kun joku kiittää minua jostain.

Jos haluat, että kiitoksesi menee perille, on parasta katsoa toista silmiin ja sanoa jotain merkityksellistä, ehkä tyyliin ”arvostan sitä, että teit sen, kiitos”. Sanallista viestiä voi vahvistaa kättelemällä. Aina voi pysähtyä hetkeksi vaikka kirjoittamaan kiitosviestin. Ei se vaikeaa ole.

Positiivisen psykologian innoittamissa tutkimuksissa on todettu, että kiitollinen elämänasenne lisää onnellisuutta ja hyvinvointia. On parempi olla mieleltään kiitollinen kuin rypeä katkeruudessa. Vielä parempi on, jos ilmaisen kiitollisuuttani, mieluummin liian usein kuin liian harvoin.

Työpaikan kehityskeskustelut olisivat parempia, jos rutiinikehujen sijaan tai rinnalla osoittaisimme kiitollisuutta. Esimies tiimiläiselle, mutta myös työntekijä johtajalle. Muitakin kuin juhlapuheissa sanottavia juttuja, usein osoitettua kiitollisuutta, kiitos-sanan viljelemisenä ohikiitävinäkin hetkinä arjessa, työpaikalla ja kotona.

Jokainen ihmissuhteeni todennäköisesti piristyisi, jos repertuaariini kuuluisi ripaus enemmän kiitollisuuden osoittamista.

Kiitollinen mieli on suurimpia hyvinvoinnin lähteitä.

Kiitollisuuden osoittaminen on parhaita hyvinvoinnin levittämisen tapoja.

 

Ps. Kiittämiseen liittyy sananparsia. Huvittavin on sanonta ”Kissa kiitoksella elää”. Kissa ei elä kiitoksella.

Ps. 2. Tässä Merja Perttulan blogissa esitellään arjen vinkkejä (by Anneli Litovaara), joiden avulla voi harjoitella kiitollisuutta. 

#kiitos #kiitollisuus #kehuminen #kiitoksen osoittaminen #hyvinvointi #merkityksellisyys #katkeruus

5. heinä, 2018

Etiikka ja estetiikka ovat kiinteä parivaljakko, E&E. Ne ovat epäidenttiset kaksoset, jotka molemmat kuuluvat sisäänrakennettuina kaikkeen elämään.

Molemmilla on suunnilleen sama etäisyys elämän survival-tasoon. Ilman E&E-juttujakin voimme hankkia ruokaa ja saada jälkeläisiä, mutta E&E tekee elämästä arvokkaan. 

Eloonjäämisen tunnetut avainsanat ovat shopping and fucking, Mark Revenhillin näytelmän mukaan. Ruokaa ja seksiä, ja elämä jatkuu. 

Ihminen ja ihmiskunta voi elää elämäänsä ilman etiikkaa siten, että jokainen huolehtii muista välittämättä vain omista tarpeistaan.

Myös ilman estetiikkaa voimme selviytyä. Vaikka kadut olisivat täynnä romua, asunnot risu- ja betonikasoja ja toimistot pullollaan paperiröykkiötä ja roskia, niin ihmiskunta nilkuttaa kulkuaan.

Pärjäisimme pitkäänkin, mutta elämä olisi merkityksetöntä, tylsää ja vaarallista. Ennen pitkää tuhoaisimme planeettamme. 

Kaikkein köyhimmissäkin olosuhteissa ihmisillä on eettinen halu huolehtia toisistaan ja tarve luoda ympärilleen kauneutta, estetiikkaa.

Ilman E&E:n läsnäoloa ihmistä ohjaa pelkästään ravinnon saaminen ja suvun jatkaminen. Hän alentaa itsensä periaatteessa planktonin tasolle. Sori, planktonit. Kehittyneempien olioiden maailma on täynnä kauneutta, värejä, tansseja ja välittämistä. Varsinkin ihmisen maailma.

Aavistan, että evoluutiossa etiikka on syntynyt huolenpidon ja turvallisuuden tarpeesta. Olemme sosiaalinen eläin, jolla on tarve luottaa toisiin ja välittää.

Estetiikka puolestaan vastaa ehkä ihmisen mielihyvän tarpeeseen ja kumppanin mielenkiinnon herättämiseen. Myskihärkäurosten mittelöissä voittaja saa kaikki, eikä tyylipisteitä jaeta. Mutta monilla lajeilla tyyli on voimaa tärkeämpi. Antiikin ajattelussa kauneuden ajateltiin heijastavan universumin järjestystä. 

Tässä on yksi syvällisempi pohdinta etiikan luonteesta ja taustasta, by Juhani Pietarinen.  Tässä artikkelissaan Oiva Kuisma puolestaan esittelee estetiikan filosofiaa.

On todettu, että kaikkea etiikkaa ja estetiikka ei voi perustella biologialla, vaikka naturalistiset arvoteoriat sanovatkin muuta. Oikeudenmukaisuutta on vaikea selittää millään primitiivisellä tarpeella. Elämä on osoittanut, että vääryydelläkin voi päästä pitkälle. Silti ajattelemme (useimmat meistä), että on toimittava oikein, koska on oikein toimia oikein.

Uuden yrityksen ensimmäinen murhe ei ole hankkia toimitiloihinsa kukkia ja tauluja. Siitä huolimatta useimmat hankkivat. Tai ainakin huolehtivat toimitilojensa siisteydestä. Monet start-upit näkevät koko olemassaolonsa tarkoituksen eettisesti.

Etiikka vastaa kysymyksiin: Mikä on oikein? Mikä on hyvää? Millainen on hyvä ihminen? Eettinen yritys haluaa tehdä maailmasta paremman. Eettinen johtaja välittää muustakin kuin rahasta.

Estetiikka tutkii taidetta ja kauneutta. Se kiinnittää huomion tyyliin ja harmoniaan.

E&E koskettaa ihmisyyttä sekä olemisen ja tekemisen tapaa. Toimintatavalla on väliä. E&E-yhteisö on vahva yhteisö. E&E-johtaja on vahva johtaja.

Öykkärijohtajien aika on ohi. 

 

Ps. Katso myös blogini Johtamisen taide ja Etiikka on ajattelutapa.

#etiikka #estetiikka #E&E #arvot #johtaminen #organisaatio #eloonjääminen

28. kesä, 2018

Johtaminen on muutakin kuin taitoa ja keinoja tai toimeenpanoa. Parhaimmillaan se on taidetta, estetiikkaa ja kokonaisuuksien hahmottamista.

Asioita voi toi tietenkin saada aikaan myös ilman tyylipisteitä. Quick and dirty toimii nopeissa kriisitilanteissa, kun pitää äkkiä löytää ratkaisu. Mutta päivittäisen johtamisen filosofiana se ajautuu umpikujaan. 

Jos johtaja vähät välittää ihmisistä ja käyttää aseenaan pelon kylvämistä ja kylmää laskelmointia, väki reagoi passiivisuudella ja pakenemisella.

Ihmisen mieli on evoluutiossa kehittynyt vastaanottamaan merkityksellisimmät viestit tarinoiden, kuvien ja draaman avulla. Vahva romaani muuttaa ajatteluamme moninkertaisesti enemmän kuin exceltaulukko tai hengettömäksi kutistettu strategiapuhe.

Johtajaesikuvani Mauri Tiilikainen pohdiskeli omia johtamiskokemuksiaan, tapansa mukaan kuin ohimennen ja jonkun hetkellisen tilanteen innoittamana: ”Se on tämä tasapaino. Kaikessa on hyvä etsiä tasapaino.” Muistan hänen takanojaisen asentonsa ja mehevän bassonsa.

”Jos olet tekemässä rohkeaa avausta, niin varmista exit jo etukäteen”, hän sanoi. Tuttu asia parhaille johtajille. Muistelen Ahti Hirvosen sanoneen samaa pääjohtajakaudellaan. Ole rohkea ja toimi määrätietoisesti, mutta ota samalla huomioon mahdollisuus, että jotain olennaista voi mennä pieleen. 

Jos olet tekemässä henkilöstön kannalta ikävää päätöstä, esitä asiasi kuunnellen ja myötätuntoisesti.

Jos kaikki rullaa mukavasti ja kaikki ovat tyytyväisiä, niin riko status quoja luo säpinää.

Taiteen piirissä tasapainon tarve tunnetaan hyvin. Kaaos ja järjestys. Kultainen leikkaus. Kiihko ja rauha.

Kun sävellyksessä melodia kulkee ylöspäin, niin klassisen kontrapunktin idea edellyttää basson kuljetukseen vastaliikettä alaspäin, tosin ei tietenkään mekaanisesti.

Jo antiikin näytelmien kirjoittaja tiesivät, että draama ei pure ilman komediaa eikä komedia toimi ilman tragediaa. Onnettomuuksien ja surun kuvaaminen muuttuu melodraamaksi, ellei joukossa ole huumorin elementtejä. Hauskan klovnin maski on usein surumielinen. Tasapainon vuoksi.

Vaaleista ja haaleista sävyistä rakennettu maalaus saattaa vaatia jonkin tumma sävyn, ehkä vain pisteen tai viivan, joka tasapainottaa heleyttä.

Panoraamakuva saa potkua, jos sopivassa kohtaa maisemaa on pieni yksityiskohta, vaikka lintu.

Kaikkien tasapainoelementtien ei välttämättä tarvitse olla mukana johtajan jokaisessa yksittäisessä tekemisessä. Johtaminen on pitkä jatkumo, jonka eri vaiheet tasapainottavat ja ruokkivat toisiaan.

Johtamisen taide voi merkitä monia asioita. Se voi olla herkkyyttä etiikalle, rytmin vaihdosta sekä omassa että tiimin työssä, toimintatapojen muuntelua, erilaisten areenoiden luomista johtamispuheille, sähköpostiviestien sävyn tarkastelua, keskustelua luottohenkilöiden kanssa ennen tärkeää esiintymistä, viestintää muutenkin kuin sanoin.

Taidetta voi opiskella. Sen peruselementit ovat yksinkertaisia ja joskus lähes matemaattisia. Pienikin artistinen ja tasapainottava elementti johtajan toiminnassa voi muuttaa paljon.

Jokaisessa menestyvässä johtajassa asuu pieni artisti. Joskus jopa suuri.

Ps. Estetiikka voi liittyä kaikkeen. Matemaatikotkin puhuvat ongelman elegantista ratkaisusta.

Ps. 2. Tätä teemaa liippaavia tapahtumia on järjestetty useita. Yksi niistä oli keväällä LontoossaTässä linkki toiseen tapahtumaan, joka oli Brightonissa. Katso myös artikkeli Is Management Really an Art? Toinen artikkeliesimerkki on vaikka Management: Art or Science?

 

#johtaminen #johtamisentaide #tasapaino #estetiikka #etiikka #tyyli

25. kesä, 2018

Meille jalkapallon ystäville elämä on nyt yhtä juhlaa. Parisuhteita tämä kuukauden kiima saattaa kuitenkin rassata.

Suomalaisille jalkapallo on kiinnostava urheilumuoto muiden joukossa, monille ylivoimaisesti kiinnostavin. 

Italialaisten suhde futikseen on tunnetusti uskonnollinen. Siellä puhutaan Pyhästä pelistä, joka pitää kansaa koossa siinä missä katolinen kirkkokin. Tai jopa paljon vahvemmin. Kun joukkue menestyy, kansa kokee uskonnollisen ekstaasin. Kun joukkue epäonnistuu, kansa tuntee tulleensa petetyksi. Voimme vain kuvitella italialaisten tuskaa näiden MM-kisojen aikana.

Friedrich Nietzsche kutsui uskontoa ooppiumiksi kansalle. On väitetty, että italialaiset voivat kestää maansa poliittisen sekasorron vain jalkapallohuumeen vaikutuksen alaisina.

Tosin fanaattisimmat jalkapallofanit pitävät vertausta uskontoon vähättelevänä. Heille jalkapallo on koko elämä, vähintään.

Jalkapalloon liittyvistä tunteista on tehty tutkimus Football PassionsPortugalilaisten suhde jalkapalloon on vielä uskonnollisempi kuin italialaisten. Yllättäen ruotsalaisten ja norjalaistenkin fanit kuuluvat Euroopan intohimoisimpien joukkoon. Tutkimus tehtiin ennen Islannin nousua. 

Luterilaiset maat eivät siis jää kokonaan katolisten jalkoihin, vaikka maailman huippupelit muistuttavatikin katolista messua. 

Martti Luther ei pelannut jalkapalloa, mutta ristinmerkkejä hänkin suositteli.

Uskontosi on se, mikä ohjaa vahvimmin ajatteluasi ja valintojasi ja mitä palvot. Käytät siihen aikaasi. Saat siitä merkityksen elämällesi.

Kirjoitin kaksi vuotta sitten blogin Olympialaiset – kiehtova uskonnollinen spektaakkeliKuvailin kisoihin liittyviä kymmeniä rituaaleja.

Jalkapalloonkin liittyy rituaaleja, myös arkisia. Tosifani hakee sohvalta lempipaikkansa, suhauttaa käden ulottuville lempijuomansa, varmistaa keskittymisrauhan, tarkkailee kertoimia, kuuntelee jalkapallopapiston kommentit alusta loppuun ja järjestää elämänsä näiden messuaikataulujen mukaan.

Minäkin olen katsonut useimmat ottelut. Hard core tosifaneista minut erottaa se, että olen pelien aikana sortunut tekemään muutakin, kuten nauttimaan aterian, siirtymään paikasta toiseen, nukahtamaan kesken illan viimeisen matsin sekä osallistumaan rippijuhlaan ja yksiin läksiäisiin. Muutaman tärkeän pelin aikana tiedän jo etukäteen olevani kesäteatterissa tai veljenpojan häissä, enkä koe siitä syyllisyyttä.

Toisaalta olen jo etukäteen alkanut suunnitella, minkä seurakunnan ympäröimänä aion katsoa loppuottelun 15. heinäkuuta. Neljä vuotta sitten meillä oli ruokavieraita, ja missasin Saksan ja Brasilian dramaattisen ottelun. Nyt yritän olla tarkempi.

Niin, ja tällä viikolla on lopultakin aika vaihtaa televisio parempaan. 

Onko jalkapallo siis uskontoni? Ainakin sillä on uskonnollisia piirteitä neljän vuoden välein neljän viikon ajan. Mutta onneksi elämässä on muitakin arvoja. Jopa isompia.  

 

#jalkapallo #pyhäpeli #uskonto #MM-kisat #futisfanit